Viime syksy oli Sirkku Lähdesmäelle, 49, suurten muutosten aikaa – "Elämä tarjoaa edelleen upeita mahdollisuuksia"

Jos jokin suomalainen kaupunki oli aiemmin Sirkku Lähdesmäelle, 49, vieras, niin nimenomaan Joensuu. Hän oli ennen viime kesäkuuta käynyt kaupungissa kerran, poikansa sotilasvalassa vuonna 2018. Silloin hän jätti sattumalta autonsa parkkipaikalle, joka nyt on lähinnä hänen työhuonettaan Itä-Suomen yliopistolla.

Valatilaisuuteen tullessaan Lähdesmäellä ei ollut pienintäkään ajatusta siitä, että hän voisi asua joskus Joensuussa. Koti oli Kokkolassa ja työpaikka yliopistokeskus Chydeniuksessa, jossa hän työskenteli yliopisto-opettajana luokanopettajien aikuiskoulutuksessa.

Viime keväänä hän huomasi, että Itä-Suomen yliopisto etsi yliopistopedagogiikan yliopistonlehtoria. Paikka vaikutti kiinnostavalta – mutta Joensuu, sehän on kamalan kaukana ja huonojen kulkuyhteyksien päästä.

– Myöhemmin törmäsin hakemukseen uudelleen, ja se oli edelleen minusta tosi kiinnostava. Olin tohtoroitunut ja ajattelin, että seuraava etappi olisi lehtorin työ. Se sai minut hakemaan paikkaa, ja ajattelin, että jos saan sen, kaikki muutkin asiat ratkeavat, Lähdesmäki muistelee.

^{Niin kävi.} Lähdesmäki sai paikan, ja muutkin asiat ratkesivat. Luokanopettajapuoliso Tommi otti työstään opintovapaata, kun sai Joensuusta vuodeksi töitä, ja pariskunta päätti kokeilla, miltä eläminen Joensuussa tuntuisi.

Kokkolassa perheellä oli kookas rintamamiestalo, joka oli nähnyt lukuisia remontteja ja lasten muuttavan yksi toisensa jälkeen pois kotoa. Talo vaihtui elokuussa vuokra-asuntoon Penttilänrannassa.

– Saimme asunnon luultavasti sellaisen perinteisen joensuulaisen ystävällisyyden kautta. Tulimme katsomaan toista asuntoa, mutta se ei ollut meille sijaintinsa vuoksi paras, ja vuokraaja tiesi, että tällainen asunto on tulossa vuokralle. Hän vinkkasi meistä nykyisen asuntomme vuokranantajalle, ja saimme asunnon, Lähdesmäki kertaa.

^{Uuden Joensuun-kodin} ikkunoista pariskunta on ihaillut ja ihmetellyt Pielisjokea.

– Joki rauhoittaa ja virkistää, mies aina sanoo, että sinne voi heittää huolet ja murheet ja katsella, kun ne lipuvat pois. Myös joen ympäristö on upea.

Sirkku Lähdesmäki sanoo sopeutuneensa kerrostaloon paremmin kuin luuli. Lumien kolaamista ei ole ollut ikävä. Toisaalta kerrostalokoti ei taivu kaikkeen: Lähdesmäki tekee miehensä kanssa musiikkia, ja äänityslaitteita ei voitu koota kerrostaloon. Elokuviakaan ei voi katsoa kovin kovaäänisesti.

– Suvun mökillä Sotkamossa voimme onneksi olla rauhassa metsän keskellä ja järven rannalla. Parhaiten meille sopisi asumismuodoksi se, että olisi jonkinlainen oma tupa ja oma lupa, Lähdesmäki pohtii.

^{Kokkolan-kodin} pariskunta myi, joten ainakaan samaan taloon paluuta ei ole. Myyntiä oli mietitty jo ennen kuin ajatus Joensuuhun muutosta syntyi. Perheen lapset asuvat Vaasa–Tampere–Vantaa-akselilla, ja joulua perhe vietti Kokkolassa Airbnb-talossa – ja kaikki olivat tyytyväisiä.

– Sydän on siellä, missä ihmiset ovat. Ihan yhtä onnellisesti olemme olleet perheenä koolla, vaikka talon myimmekin, Helsingissä ja Etelä-Pohjanmaalla lapsuutensa viettänyt Lähdesmäki sanoo.

– On ollut tervehdyttävää tehdä Kokkolaan pieniä käväisyjä. Olemme voineet kuulostella, miltä tuntuu mennä sinne ja miltä tuntuu palata tänne.

Siinä, missä ihmiset ovat sopeutuneet uuteen kotiin ja kaupunkiin erinomaisesti, perheen neljävuotiaalla tiibetinterrierillä on ollut hieman hankalampaa. Nyt sekin alkaa kuitenkin jo tottua kerrostaloelämään.

^{Aiemmin itsestään} selvät askelmerkit on haettava uusiksi uudessa kaupungissa. Missä käyn nykyisin kampaajalla? Mistä ostan koiranruokaa? Moni on kertonut tulijoille kiinnostavista paikoista, jotka sijaitsevat lähellä sitä ja tätä – paikkoja, joiden sijaintia muuttajat eivät ole vielä tienneet. Sittemmin tutuksi ovat tulleet keskustan ohessa muun muassa Kuhasalo ja Utransaaret.

– Ensin sataprosenttisesti parasta oli Jääkarhujen avanto. Harrastin avantouintia jo Kokkolassa.

Lähdesmäki arvostaa sitä, että keskustassa on yhä paljon kivijalkakauppoja. Kaupunki on sopivasti eläväisempi ja sykkivämpi kuin Kokkola.

– Täällä on aina kuhinaa keskustassa. Lisäksi täällä on myös aika kivasti ravintoloita ja kahviloita.

^{Joensuussa Lähdesmäki} on halunnut rauhassa kuulostella, miltä uusi, lapsiperhearjen jälkeinen elämänvaihe tuntuu. Äskettäin hän aloitti kuntosalilla käymisen, ja kulttuurimenoistakin on tullut osa arkea. Kokkolassa hän harrasti ahkerasti muun muassa runonlausuntaa.

– Täällä olen yrittänyt olla täyttämättä vapaa-aikaa. Paikkaan voi tutustua ja kiinnittyä niinkin, että tutustuu siihen rauhassa ja kuljeskelee ympäriinsä. Uudella paikkakunnalla voi löytää itselleen uusia juttuja, hän sanoo.

Suuri elämänmuutos vaatii aina rohkeutta ja luottamusta. Päätöstä helpotti se, että lapset kannustivat vanhempiaan kokeilemaan, mitä Joensuulla on tarjota.

– Olen ollut todella iloinen ja kiitollinen siitä, että uskalsimme lähteä. Elämä tarjoaa edelleen upeita mahdollisuuksia. Näin sitä vain voi viihtyä toisessa paikassa.

Muutos on antanut myös mahdollisuuden tunnustella omia ajatuksia ja tuntemuksia aiempaa paremmin.

– Koen, että isojakin muutoksia kannattaa tehdä, jos yhtään siltä tuntuu. Ne voivat avata itselle uusia näköaloja esimerkiksi sen suhteen, miten jatkossa haluan asua tai elämääni viettää. Kun uskaltaa luopua vanhoista, tutuista asioista, elämällä on tilaa tuoda uusia vaihtoehtoja, Lähdesmäki pohtii.

Vielä Lähdesmäki ei tiedä, millaista pariskunnan arki on tämän lukuvuoden jälkeen. Jos puolisolla olisi töitä jatkossakin, Joensuuhun jääminen voisi hyvinkin olla mahdollista. Välillä mieleen tulee, että ei se Joensuu niin kaukana ole. Länsirannikkohan se kaukana on.

Muuttajat-sarjassa haastatellaan Joensuuhun muuttaneita ihmisiä.