Nyt on aika päästää myös itsessä oleva esiintyjä irti, päätti Sirpa Kainulainen

Sirpa Kainulaista on haastateltu parinkymmenen viime vuoden aikana useita kertoja Karjalan Heiliin, mutta ne haastattelut ovat liittyneet hänen oppilaisiinsa Joensuun konservatoriolla. Nyt on aika jututtaa esiintyvää harmonikkataiteilijaa Sirpa Kainulaista.

Kainulaisen oppilaista monet ovat vuosikymmenten aikana voittaneet Kultaista ja Hopeista harmonikkaa ja edenneet opinnoissaan pitkälle. Viime kesänä Joensuun jätti kerralla harvinaisen suuri joukko opiskelijoista, joista Heilikin oli vuosien aikana tehnyt useamman jutun.

Samaan aikaa Kainulainen tajusi, että omakin tytär oli kasvanut isoksi. Oivallus iski: nyt on se aika.

– Nyt koen, että on aika paneutua itseeni ja siihen, mitä olen itse halunnut tehdä.

^{Kun kiteeläinen} Sirpa Matikainen aloitti soittamisen 7-vuotiaana, hän aloitti pianistina. Pari vuotta myöhemmin hän ilmoitti isälleen, että osta mulle haitari. Mika Tarkkosen ohjauksessa Keski-Karjalan musiikkiopistossa hän alkoi opetella soittimensa saloja.

Samalla kun omat opinnot muuttuivat yhä ammattimaisemmiksi, hän kiersi esiintymässä ahkerasti siskonsa Sari Matikaisen kanssa. Vuosituhannen vaihteessa Kainulainen alkoi opettaa Joensuun konservatoriolla ja päätti keskittyä siihen.

– Valitsin opettajuuden. Oppilaiden kanssa tehtiin porukassa juttuja ja tehdään edelleen, ja soitin minä yhdessä muiden opettajienkin kanssa, mutta hyvin paljon jouduin patoamaan haluani esiintyä, Kainulainen tunnustaa.

– Olenhan minä päässyt parrasvaloihin ja isoihin juttuihin mukaan, mutta niistä on jo aikaa. Se juttu vain on, että saisin esiintyä ammattimuusikoiden kanssa ja sielullista voitelua.

^{Patoa pääsi} raottamaan viime kesänä, kun Kainulainen soitti Joensuun Musiikkijuhlilla yhdessä opettajakollegansa, pianisti Tiina Karhu-Ahtosen kanssa. Sama kaksikko heitti myös Kulttuurin unelmavuoteen liittyvän keikan Sointulassa ja kirkkokonsertit Kiteellä ja Joensuussa.

– Huipennushan oli sitten se kaupunginorkesterin solistina soittaminen, Kainulainen sanoo.

Syyskuussa Carelia-salissa oli elokuvamusiikkiin keskittyvä konsertti, jonka johti Marjo Riihimäki. Kainulainen sai kuunnella oven takana, kuinka loppumyyty katsomo antoi aplodeja, ja sitten oli hänen oma vuoronsa astua nauttimaan sisääntuloaplodeista.

– Hirveän kihelmöiväähän se oli. Harmonikalla kuitenkin pääsee niin harvoin tuommoisen orkesterin eteen, Kainulainen sanoo.

Syksyllä tuli siis maistiaisia niin isosta konserttisalista, kirkosta kuin intiimistä klubikeikastakin.

^{Myös jatkossa} Kainulainen haluaa esiintyä niin monipuolisesti niin musiikillisesti kuin keikkapaikkojenkin puolesta.

– Syksyllä tehtiin enemmän klassista, mutta olen tiennyt aina, että pelkästään klassinen ei ole minun juttuni. Haluan viedä eteenpäin sitä harmonikan sanomaa, että se ei ole mikään yhden tyylilajin soitin, Kainulainen sanoo. Haastatteluun hän ryntäsi suoraan harjoituksista. Konservatorion opettajat järjestävät 27. tammikuuta Joensuun kirkossa konsertissa, jossa Kainulainen on mukana kamariorkesterissa, jonka muut soittajat ovat Sakari Tervo (viulu), Kari Räsänen (kontrabasso), Tiina Karhu-Ahtonen (piano) ja Emma Laatikainen (sello).

– Soitamme Piazzollaa sekä Anssi Tikanmäen kappaleen Aamu lakeuksilla, Kainulainen paljastaa.