Kansallisarkisto: Digitointi ei korvaa tutkijan omaa tuntumaa paperiin

Joensuun kaupungin strategiajohtaja Sami Laakkonen totesi viime viikolla, että suunnitelmat Kansallisarkiston Joensuun toimipisteen lakkauttamisesta eivät näytä etenevän ainakaan Petteri Orpon (kok.) hallituksen aikana.

Kun suunnitelmista marraskuussa uutisoitiin, Kansallisarkiston pääjohtaja Päivi Happonen totesi, että digitalisaation ansiosta ei välttämättä tarvita samassa paikassa sekä säilyttämistä että palvelua (Karjalainen 14.11.2023). Happonen myönsi, että sujuva asiakaslähtöinen digitointi vaatii vielä kehitystyötä.

^{Joensuun toimipisteestä} saatujen tilastojen mukaan täällä olevasta aineistosta on digitoitu noin 2,4 prosenttia aineistosta.

Silloinen Pohjois-Karjalan maakunta-arkisto perustettiin vuonna 1974 tukemaan silloisen, vuonna 1969 aloittaneen Joensuun korkeakoulun historian ja muiden humanististen ja yhteiskunnallisten alojen opetusta ja tutkimusta.

– Nämä tehtävät ovat edelleen olemassa ja elintärkeitä Itä-Suomen yliopistossa annettavalle historian ja yhteiskuntatieteellisten tieteenalojen opetukselle ja tutkimukselle, sanoo professori Kimmo Katajala, joka itse oli tekemisessä silloisen maakunta-arkiston kanssa jo opiskeluaikoinaan 1980-luvulla.

Katajala sanoo, että ei Kansallisarkiston toimipisteen lähteminen Joensuusta opetukselle ja tutkimukselle vielä kuolinisku olisi, mutta kyllä se näivettäisi.

– Tutkimusta joutuisi silloin suuntaamaan aihepiireihin, joissa ei käytetä tällaista paikallista lähdeaineistoa, joka on esimerkiksi opinnäytetöissä hyvin käyttökelpoista.

^{Digitalisaatio ei} Katajalan mukaan korvaa sitä, että aineistoon tutustuu paikan päällä.

– Vaikka hakujärjestelmää kehitettäisiin, ei aineistojen löydettävyys voi olla koskaan etäpalveluna samaa luokkaa kuin silloin, kun voi mennä tutkimaan paikan päälle ja asioida asiantuntevan tietopalvelun henkilökunnan kanssa, Katajala sanoo.

– Tärkeää on, että asiakirjat saa fyysisesti käteen plärättäväksi ja arvioitavaksi, ovatko ne tärkeitä. Jos katsot sähköisestä hakemistosta, että ahaa, tässä on tämmöinen aineisto, jota voit tarvota, ja tilaat sen näkemättä sitä ensin fyysisesti, niin ethän sinä tiedä siitä mitään. Voi olla, että se on hukkaan heitettyä rahaa se digitointi.

Katajala kertoo, että hän kehottaa usein seminaaritöitä tekeviä opiskelijoita menemään vaikka Kansallisarkiston Helsingin toimipisteeseen, jos tutkimusaineisto on suuri.

– Aineistoon kannattaa tutustua ensin paikan päällä ja katsoa, mikä siinä on tärkeää. Vasta sitten kannattaa tilata tänne se, mitä tarvitaan.

^{Katajala huomauttaa,} että aikeet Kansallisarkiston Joensuun toimipisteen lakkauttamisesta uhkaavat kahden yliopiston asiakirjahallinnan ja arkistoalan koulutusta.

Vuonna 2008 asiakirjahallinnon ja arkistoalan asiantuntijoiden koulutus siirtyi Kansallisarkistolta yliopistoille. Oulun yliopisto on lakkauttanut alan koulutuksen, ja sikäläisillä opiskelijoilla on ristiinopiskelusopimuksen perusteella mahdollisuus kouluttautua asiakirjahallinnan ja arkistoalan asiantuntijoiksi Itä-Suomen yliopiston maisteriohjelmassa.

– Kansallisarkiston Joensuun toimipiste on keskeisen tärkeä yhteistyökumppani koulutuksessa niin paikkana tutustua julkishallinnon arkistotoimeen kuin yhteistyökumppaninakin opetuksessa. Se on myös tärkeä opiskelijoiden työharjoittelupaikkana. Alan opiskelijat ovat työllistyneet erittäin hyvin, Katajala painottaa.