Vappu alkoi kastein, halauksin ja kaikenlaisin vanhoin ja uusin perintein

Tradition, laulettiin musikaalissa Viulusoittaja katolla, ja perinteet olkoon teemana myös Joensuun vapussa 2024. Suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö Täky ry nosti jo 38. kerran Alkukiville lakin, joka oli yhtä kellastunut kuin vappupuhuja Hannu Koutolankin lakki. Ilosaaressa sen sijaan hohtivat puhtaanvalkoiset lakit, kun kaupungin ensimmäiset teekkarit valmistautuivat omaan kasteeseensa.

Ensimmäisinä Ilosaareen laguuniin laskivat Anna-Kaisa Savinainen sekä Wilma Heikkinen.

– Jännittää tosi paljon, mutta todella innoissani olen – varsinkin kun olemme suunnitelleet puolisen vuotta näitä vapputapahtumia ja varsinkin teekkarikastetta, ja nyt pääsemme toteuttamaan tämän, Kestävien teknologioiden kilta SusTek ry:n puheenjohtajana toimiva Heikkinen jutteli ennen liukuaan laguuniin.

^Vappupuhuja Koutola kutsui elämän laiksi ja ironiaksi sitä, että alkujaan vuonna 1987 vedetystä, pönöttäville perinteille irvailevasta puheesta tuli lopulta itsestään perinnettä, jossa – Koutolan omin sanoin – outo hyypiö puhuu vuodesta toiseen samat lauseet, joissa ei ole pienintäkään innovaatiota.

– Tuskin niistä kukaan 38 kertaa kastautuu, Koutola totesi, kun häneltä pyydettiin sanoja uuden perinteen synnyttäjille.

Tuletko 38 vuoden kuluttua liukumaan laguuniin, Wilma Heikkinen?

– Jos kutsutaan, niin tulen!

^{Hiukan ennen} teekkarikastetta laguuniin kävelivät ensimmäisen vuoden metsäylioppilaat, joiden forstikasteella alkaa olla jo vuosikymmenten perinteet. Nyt ensimmäisenä teekkarikasteen vappuna kaupunginjohtaja Jere Penttilä ja maakuntajohtaja Markus Hirvonen toimivat teekkarihymnin esilukijoina.

Alkukivien perinteeseen kuuluu, että Timo-Teemu Passin johtama – kuinka mones kerta lie jo ollut – RytmiHäiriköt virittää Jean Sibeliuksen sävellyksen, johon jääkäri Heikki Nurmio kirjoitti sanat. Niillä sanoilla laulua ei kuitenkaan pidä vappuna Alkukivillä laulaman, vaan Koutola ja kumppanit rustailivat puheen hengen mukaisesti aivan uudet sanat, joissa lauletaan ainakin Karjalan A:sta, mikä sekin kertoo vuoden 1987 tavasta juoda nelosolutta.

Jo 38. kerran täkyläiset virittivät laulun, joka tosin nyt uhkasi peittyä äänekkäiden miesopiskelijoiden Jääkärimarssin alle. Varttunut kuulija jäi pohtimaan, eikö nykynuoriso tiedä, millä sanoilla sävel pitäisi laulaa, vai oliko kyse tarkoituksellisesta uuskonservatiivien vastaiskusta.

Perinteet kuitenkin jatkuivat: Hartolasta Joensuuhun tullut, haleja vappuisin keräävä Koutola kokosi täkyläiset ryhmähaliin.

Jo ennen sitä kampuksella pysäytti tango, Junnu Vainion aikoinaan kossupullolle sanoittama Sä kuulut päivään jokaiseen. Mistä näin hieno musiikkivalinta?

– Se on hyvän kuuloista ja sopii tähän ja historianopiskelijoiden estetiikkaan, Tuomas Juvonen vastasi.

Risto Hartikainen alkoi kehua Eino Gröniä:

– Eikkahan kiertää vielä. Oliko se viime viikolla, kun olin kuuntelemassa häntä Imatralla, ja ikäisekseen hän on kovassa kunnossa.

^{Vappu jatkuu} huomenna lauluin, puhein, marssein, paraatein, piknikein. Kahviotkin keräävät väkeä.

– Meille tulee ruuhka ehkä joskus kello 10–12. Sitten kun on vanhojen autojen paraati, on pikkuinen tauko, ja kun se on purkaantunut, on taas hirvee ruuhka. Huomiseksi ei luvannut vesisadetta ja uskon, että meillä on täyttä, jutteli Jari Päivänurmi Torikahviossa, jolla on alkamassa jo 43. kesä.