"Tarvitaan iso keskustelu siitä, mitä haluamme metsiltä", sanoo Havumetsän lapset -dokumentin ohjannut Virpi Suutari

Virpi Suutarilla on takana 30 vuoden ura dokumentaristina. Nyt hän teki dokumentin suomalaisesta luonnonsuojelusta.

Haastattelua edeltävänä päivänä Suutari on juuri palannut Tanskasta. Havumetsän lapset -dokumentin maailmanensi-ilta oli Kööpenhaminassa CPH:DOX-festivaaleilla. Dokumentti kilpaili siellä sekä kilpasarjassa että pohjoismaisessa sarjassa.

– Kilpasarjaan pääsy tarkoittaa, että elokuva leviää muillekin festivaaleille.

Ajatus luonnonsuojeluaiheisesta dokumentista syntyi osittain Juha Kauppisen kirjoittaman Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija -kirjan innoittamana.

– Kirja oli silmiä avaava kokemus suomalaisen luonnonsuojeluliikkeen historiasta. Miten paljon tätä maata olisi tuhottu ilman näitä ihmisiä.

– Samaan aikaan äitini kuoli ja perimme siskoni kanssa pienen metsän. Mietin paljon omaa metsäsuhdettani.

^{Nuorten aktivistien} pyörittämä, Elokapinaan liittyvä Metsäliike oli syntynyt muutama kuukausi ennen tätä. Suutari kertoo käyneensä Elokapinan toimistolla. Näin hän löysi dokumentin päähenkilöt Idan ja Minkan. Dokumentaristille on kehittynyt intuitio ymmärtää, ketkä ovat sopivat päähenkilöt elokuvaan.

– Ida oli kuvausten alkaessa vasta 22-vuotias. Hän oli kiinnostavalla tavalla samaan aikaan lapsekas nero ja juonikas strategi, joka tutki karttoja ja suunnitteli seuraavaa aktiota.

– Minkalla on elokuvatähden karismaa ja läsnäoloa. Hän osaa rytmittää omaa tekemistään. Esimerkki kohtaus, jossa hän ui Idan ympäri ja luettelee katoavia lajeja, on hieno. Siinä ei tarvittu montaa leikkausta.

^{Suutari sanoo} dokumentin olevan sekä rakkauselokuva että sukupolvielokuva. Varsinkin Ida puhuu voimakkaasta rakkaudesta metsää kohtaan.

– Elokuva onnistuu taltioimaan nuoren polven ympäristötunteita monisyisesti. Hauskalla tavalla se näyttää nuorten kykyä reflektointiin sekä reflektoinnin reflektointiin. Elokuvassa nähtävä Minkan telttamonologi on hyvä esimerkki tästä. Moni näytelmäkirjailija voisi olla kateellinen. Minka sanoo jotain ja heti seuraavaksi kyseenalaistaa sen, mitä on sanonut.

Elokuva ei kerro vain aktivismista. Se tuo esille suomalaista luontoa ja sen kauneutta.

– Elokuva kannalta oleellinen kuvauspaikka oli tulvametsä Pudasjärvellä. Se oli maaginen paikka, joka hitsasi työryhmää yhteen ja saneli elokuvan estetiikkaa.

– Ida ui siellä metsässä. En ole koskaan nähnyt, että joku uisi metsän keskellä. Paikka oli sadunomainen ja tutustutti meidät nopeasti toisiimme.

^{Kuvaajana dokumentissa} on luontokuvaukseen erikoistunut Teemu Liakka, joka on ollut mukana tekemässä esimerkiksi Metsän tarinaa (2012) ja Ailo – Pienen poron suuri seikkailu -elokuvaa (2018). Kiteen Valkiajärvellä on kuvattu vedenalainen kohtaus, jossa Minka sukeltaa haukien ja ahventen keskellä.

– Halusimme mukaan eläimiä, joihin kuka tahansa voi törmätä. Jotta tyyli ei ole mahtipontista ja kiillotettua luontokuvaa. Dokumentti ei ole julistamista, vaan näytetään myös luonnon kauneus.

^{Dokumentti haluaa} näyttää, missä tilassa Suomen metsät tätä nykyä ovat.

– Metsäteollisuuskertomus on lävistänyt tämän kansakunnan niin syvällisesti, että elämme edelleen menneisyydessä. Tutkijat kuitenkin koko ajan kertovat, että metsämantereet ovat pirstoutuneet ja luonnon monimuotoisuus huvennut.

– Silti meitä hallitsee mielikuva, jossa metsäteollisuuden pienikin rajoittaminen johtaa koko hyvinvointivaltion romahtamiseen. Mentaalista puolta ei ole päivitetty todellisuuteen. Tarvitaan iso keskustelu siitä, mitä haluamme metsiltä.

Tällä hetkellä hallitus miettii luonnonmetsien kriteeriä.

– Ympäristöihmiset ovat sitä mieltä, että luonnonsuojelijoiden tekemiä kartoituksia ei oteta ollenkaan huomiin. Hallitus tekee niin tiukat kriteerit suojelulle, että metsiä tarvitsee mahdollisimman vähän suojella.

^{Elokuva on} toteutettu tavallista tiiviimmässä 4:3-kuvaformaatissa.

– Siinä on retrospektiivinen tunnelma. Alkujaan oli tarkoitus käyttää enemmän arkistokuvia esimerkiksi Koijärveltä ja Porkkasalosta. Arkistomateriaali on yleensä tässä kuvasuhteessa.

– Nykynuoret tulivat niin valtoimenaan elokuvaan, että historiaosuus rajautui osittain pois. Mutta kuvasuhde jäi, ja se on visuaalinen nyökkäys menneelle aikakaudelle.

Suutari kehuu kotimaisen dokumenttielokuvan laatua.

– Suomalainen dokumenttielokuva on ollut viimeiset 30 vuotta todella vahvaa. Kotimainen dokumentti oli pitkään paljon kiinnostavampaa kuin fiktioelokuva. Nyt fiktio on viimeisen 10 vuoden aikana monipuolistunut ja mukaan on tullut paljon uusia näkökulmia.

^{Pitkä dokumentti} voi toimia vastavoimana nopeatempoiselle medialle.

– Haluan puhua luovan dokumentin puolesta. Dokumentaarisuutta nakertavat tosi-tv ja lyhyet some-videot. On myös tärkeää tehdä pitkällä kaarella ja syventyä.

– Tällaisen elokuvakerronnan painoarvo kasvaa nykyhetkessä, joka on täynnä nopeatempoista kerrontaa. Ei lyhyitä dopamiinipiikkejä, vaan asioita, joita joutuu ajattelemaan.

Loppuun vielä dokumenttielokuvasuositus.

– Jokaisen olisi hyvä katsoa Ukrainan sodasta kertova 20 Days in Mariupol -dokumentti. Se löytyy Yle Areenasta.