Aikuisillekin aapinen kouraan
Muistammehan Jukolan aikamiespojat, jotka yrittivät saada puustaimia koviin kalloihinsa.
Oli pakko oppia lukemaan, jotta pääsi ripille. Sitten vasta kansalaisuus oli lunastettu, tie yhteiskuntaan ja avioalttarillekin siloitettu. Ja oppivathan Jukolan jukuripäät, sillä heillä oli siihen motivaatio.
Meille tulee paljon kieli- jopa lukutaidottomia maahanmuuttajia. Se tuntuu meistä kovin käsittämättömältä.
Kymmenisen vuotta sitten tapasin Suomeen kotoutuneita venäläisiä, toki luku- ja kirjoitustaitoisia.
He osasivat hyvin suomea, mutta he pyysivät, että opettaisin heille vielä parempaa suomen kieltä. He tarkoittivat, että käytäisiin läpi meidän kielioppimme kaikkine monine sijamuotoineen, astevaihteluineen ja verbin taivutuksineen. Eroavathan kieltemme kieliopit huomattavasti toisistaan.
Kurssi perustui vapaaehtoisuuteen. Maaseudun Sivistysliitto maksoi matkakuluni, Soropissa sain monistaa ilmaiseksi. Tässä toteutui siis vapaaehtoisuuden periaate täydellisesti. Työ tehdään ilman korvausta, mutta tekijälle ei saa koitua kuluja.
Mutta jotakin arvokkaampaa sain. Näillä rajan takaa tulleilla ihmisillä oli todella korkea motivaatio oppia. Heille ei riittänyt tyydyttävä kielitaito, joka olisi taannut työpaikan tai Suomen kansalaisuuden. He halusivat todella aidoiksi Suomen kansalaisiksi, korrektia suomen kieltä puhuviksi omia juuriaan tietenkään unohtamatta.
Mutta miten käy nykyisten tuhansien maahanmuuttajien! Nuoria ja aikuisiakin, jotka eivät osaa lukea, saati kirjoittaa. Äidinkieli voi olla jokin, jolla ei ole edes omaa kirjakieltä. Arabiaa puhuvilla sentään numerot ovat samat, sieltähän mekin olemme ne lainanneet.
Mikä on tällaisen ihmisen motivaatio oppia uusi kieli, ymmärtämään, puhumaan ja kirjoittamaan sitä. Eräässä tv-ohjelmassa kerrottiin, että nuoret olivat käyneet vain koraanikoulua. Oppivatko he siellä vain korvakuulolta islamia? Arabian kielen kauniista ja koukeroisista kirjaimista ei ole hyötyä eurooppalaista kirjoitustaitoa opeteltaessa. Vai kuvittelevatko he, että täällä pohjoismaissa riittää koraanin tuntemus aivan kuin meillä kanta-asukkailla riittäisi, että osaamme katekismuksen ulkoa?
Joillakuilla on sentään matkaeväänä englannin taito.
Se auttaakin opiskelussa, kun kirjaimisto on sama. Meillä tarvittaisiin nyt harvinaisten kielten tulkkeja. Englanti voisi olla hyvä liitoskappale opetuksessa. Englantia osaava suomalainen opettaisi englantia osaavalle irakilaiselle suomen kielen perusasiat, myöhemmin käytäisiin kielemme rakenteet tarkemmin. Näissä oloissa puhumaan oppiminen ja eritoten puhutun ymmärtäminen olisi tärkeintä.
Jos motivaatio on korkea, oppiminen onnistuu. Siitä ovat esimerkkeinä mainitsemani Jukolan seitsemän veljestä ja joensuulainen venäläisryhmä.