Mielipide: Miksi työllistää palkkatuella henkilö, jolle ei riitä tekemistä?

Monta vuotta työttömänä, tänä aikana hakemista moneen paikkaan, turhauttavaa ja todella nöyryyttävää työnhakuvelvoitetta.

Kun on ikää +50, niin työllistyminen on liki mahdotonta tietyille aloille.

Eräs työpaikka mainosti osa-aikaista työpaikkaa, työ soveltui heidän mukaansa mainiosti myös eläkeläiselle lisätuloksi. Into pinkeänä hain, koska työ vaikutti juuri minulle tehdylle. En päässyt edes haastatteluun, en saanut edes yhteydenottoa, ja takuulla syynä oli se, että olen nainen ja +50.

Mutta sitten tärähti ”lottopotti”, pääsin palkkatuella töihin. Vihdoin työttömästä tuntui, että aurinko paistaa sittenkin minun risukasaani. Ehkä nyt olisi vara syödä muutakin kuin kaurapuuroa.

^{Olisi vain} pitänyt arvata, ettei minun risukasaani aurinko paista. Palkkatukipaikka osoittautui täydelliseksi fiaskoksi.

Töitä on tehtävä 5,5 tuntia per arkipäivä, matkoineen päivän pituus on liki 8 tuntia. Mutta matkat eivät haittaisi, mikäli töissä olisi työtä, jota tehdä.

Tuo 5,5 tunnin työaika tuntuu vähintään 10 tunnille, kun saa miettiä, mitä voisi tehdä, ja on erittäin masentavaa käydä kyselemässä pomoilta, onko tekemistä.

Jokainen aamu saa lähteä töihin mieli maassa ja hermot sinkeellä. Ja kun kotiin pääset, niin on sellainen päänsärky, ettei muuta voi kuin makoilla. Vanhan ajan ihminen kun olen, niin turhaan en sairauslomalle jää.

^{Kysymys vain} kuuluu, miksi palkata palkkatuella henkilö, jos hänelle ei oikeasti olekaan tekemistä jokaiselle päivälle. Ja TE-toimisto ei asiaan omasta mielestä voi puuttua, toki onhan heidän tilastonsa kauniimpi, kun yksikin ihminen on poissa heidän listoiltaan. Vielä pitäisi tätä ajan ja rahanhukkaa monen monta kuukautta kestää, loppusyksyyn saakka. Mutta sen opin, että enää ikinä en lähde palkkatuella mihinkään, ennemmin näen vaikka nälkää.

Nim. Joutava palkkatukityöläinen