Mielipide: Luottamushenkilön takki on nyt tyhjä
Aluevaltuutettuna ensimmäisiä askeleita ottaessani sydämeni oli vielä toivoa täynnä. Uskoin, että minulla olisi mahdollisuus tehdä työtä lähipalveluiden vahvistamisen ja parantamisen puolesta.
Ensimmäinen merkittävä aluevaltuuston tekemä päätös oli hallintosääntö. Usealla taholla korostettiin, että vaikka hallintosääntö on keskeisin suuntaviivojen näyttäjä, sitä voidaan muuttaa ihan milloin tahansa valtuustokauden aikana. Aluevaltuusto ei siis olisi hyväksymässä mitään peruuttamatonta. Miten tarinassa sitten kävikään?
Aluevaltuuston seuraava iso ja merkittävä päätös tehtiin viime kesäkuun aluevaltuuston kokouksessa päätettäessä palveluverkosta. Tuon kokouksen jälkeen henkilökohtaisesti luottamushenkilötakkini tyhjeni merkittävästi. Tajusin konkreettisesti, miten vähän yksi tai kaksi aluevaltuutettua voikaan vaikuttaa junan kulkuun.
Siihen ei edes auttanut kansalaisadressissa lähes 10000 ihmisen allekirjoitukset perusterveydenhuollon ja terveyskeskusten puolesta. Kunnioitan demokratiaa, mutta aluevaltuuston suurella enemmistöllä hyväksymä palveluverkkosuunnitelma romutti niin merkittävästi omat visioni yhdenvertaisista lähipalveluista, että olin pakotettu jättämään päätökseen eriävän mielipiteen. Toki siitäkin sain kuulla useita soraääniä.
Hallintosäännön konkretia tuli näkyviin ensimmäisen kerran, kun sain lukea helmikuun alussa Karjalaisesta Heinäveden hammashoidon lakkauttamisesta. Tämän päätöksen tekivät viranhaltijat. Luottamushenkilöillä ei ollut mitään etukäteistietoa asiasta puhumattakaan päätösvallasta. Tämän toiminnan mahdollisti aluevaltuuston alkumetreillä hyväksymä hallintosääntö.
Nyt viimeistään heräsi suuri huoli siitä, että hallintosääntöä on muutettava siten, että vastaavanlaisia toimipisteiden lakkauttamispäätöksiä eivät viranhaltijat voisi tehdä, vaan päätösvallan tulee olla vaaleilla valitulla aluevaltuustolla. Onnekseni tarve hallintosääntömuutokselle nähtiin myös koko Keskustan aluevaltuustoryhmässä. Halusimme hallintosääntöä muutettavan mm. siten, että toimintojen lakkauttamisessa päätösvallan tulee olla aluevaltuustolla eikä viranhaltijoilla.
Valamossa aluevaltuutetuille järjestetyssä hyvinvointialueen tulevaisuusseminaarissa ohjelmaan oli liitetty keskustelu hallintosäännöstä.
Suureksi hämmästyksekseni hyvinvointialuejohtajamme antoi hallintosäännön muutostarpeelle täystyrmäyksen heittämällä ilmaan myös uhkauksen luottamuspulasta yms. Tuolloin viimeistään luottamushenkilötakkini tyhjeni lähes kokonaan.
Omassa erittäin kriittisessä puheenvuorossani seminaarin lopussa totesinkin tuntevani itseni nyt lähes rikolliseksi. Sen verran painokkaasti meille hallintosäännön muutostarpeen puolestapuhujille näytettiin kaapin paikkaa ja sitä kuinka, hallintosääntöön tehtävät mahdolliset muutokset kaataisivat lähes koko hyvinvointialueen toiminnan ja suunnitelmat. Se, että aluevaltuusto päättäisi, missä palveluita järjestetään ja mistä ne lakkautetaan lamauttaisi siis hyvinvointialueen toiminnan?
Kysynkin, mitä varten me aluevaltuutetut olemme.
Itse lähtiessäni ehdolle aluevaltuutetuksi minulla oli vahva näkemys ja usko siitä, kuinka luottamushenkilönä voisin vaikuttaa oikeasti lähipalveluiden vahvistamiseen ja parantamiseen.
Nyt tämä näkemys ja usko on kokonaan romuttunut.
Näen oman roolini aluevaltuutettuna hallintosääntökeskustelunkin osalta nukketeatterin yhtenä jäsenenä. Minä en vain ole opetellut niitä vuorosanojani käsikirjoituksen mukaan!
Tarja Hyykky
aluevaltuutettu (kesk.), tarkastuslautakunnan vpj.