Kolumni: Aikaa kun et voi pysäyttää, lopeta joutava ennakointi, kesäihminen

Kun tuomi kukkii, siihen tekisi mieli tarrata kiinni ja pysäyttää aika.

Tuomen kukkiessa on kesän paras hetki, jolloin vihreys on puhtainta ja tuoksu huumaavinta. Pian tulee tummuus väreihin ja mieleen hiipii ajatus lähestyvästä syksystä. Kaikki on jälleen kerran ohi, ennen kuin itse on ehtinyt päästä mukaan kaikkeen siihen, josta kesäbiisit kertovat.

Toisaalta biisit voivat kertoa myös ihmisistä, jotka osaavat hetkeen tarttumisen taidon.

Sinä sukellat heinäkuun vesiin, niistä vesistä nousee esiin ihminen, josta turha huuhtoutuu, laulaa Suonna Kononen kappaleessaan Sydänkesän vihreät niityt.

^Heinäkuu. Silloinhan paniikki vastaa iskeekin, ellei pidä varaansa. Pitää ehtiä somettamaan festareille ja käydä ainakin yhdessä kesäteatterissa ja kaverikin kutsui mökilleen.

Mökki. Siellä on sauna ja saunan vieressä järvi ja järvessä vesi, joka on heinäkuisen lämmin. Siihen kun voisi pysähtyä – ja mieluiten ilman kaverijoukkoa, jonka kanssa ilta mahdollisesti venyy oluen innoittamaksi elämöinniksi.

Vaikka, myönnän, Junnu Vainiohan riimitteli mestarillisesti semmoisenkin kesälaulun, jossa sauna, olut ja kaveri saavat aikaan kiireettömän tunnelman. Naapuri huutelee tontillaan hei tule saunakaljat tarjoon, helteessä möyrii se kontillaan pois viileän vaahteran varjoon.

Monena heinäkuuna olen ollut riemumielin töissä, koska toimittajalle se on vuoden parasta aikaa, jolloin ei edes tunne tekevänsä töitä. Elokuussa on sitten hyvä lähteä itse lomalle, kun muut palaavat töihin ja Suomi vakavoituu.

^{Tänä vuonna} koko Karjalan Heili lomailee heinäkuun, ja se saa itsenikin tarkastelemaan noita neljää viikkoa uusin silmin. Kun työkeikat jäävät pois, väljentynyt kalenteri tarjoaa mahdollisuuden rauhoittua ja silti pyörähtää Popkadulla. Välillä on luontevaa ilman työn tai kiireen tuntua heittää sivulle heili.fi kesäteatteriarvioita, joita Lehtisen Aapo käy tekemässä.

Kesäteattereista taas päästään aikataulutettuun heinäkuuhun. Oman teatterin näytännöissä on pakko olla, ja kun muissa teattereissa näytteleville kavereille on tullut luvattua, että käydään katsomassa toistemme esityksiä puolin ja toisin, niin...

^Stop. Aikaa kun et voi pysäyttää, pysäytä joutava ennakointi, ihminen.

Vielä on tämä kesä kokonaan jäljellä ja on aikaa siihen hetkeen, kun jokin radiokanava laittaa ensimmäisen kerran soimaan sen yhden laulun, joka syksyä pelkäävästi yrittää epätoivoisesti vakuutella, että vielä tulee kauniita päiviä.

Vaikka mitäs vikaa syksyssä on. Silloin voi muistaa mennyttä kesää ja ihmistä, jonka suolainen iho jätti janon jäätelöäkin maistaneeseen kieleen.