Kolumni: Kolme pointtia uudelle presidentillemme

Tänään on suuri päivä. Suomi saa uuden presidentin. Presidentti saa uuden Suomen.

Arvoisa virkaan astuva Herra Tasavallan Presidentti. Pyydän saada onnitella valinnasta ja toivottaa menestystä presidentin tehtävässä. Pyydän saada myös kiittää kohteliaasta ja arvostavasta vaalikamppailusta, jota oli levollista seurata. Vaaliväittelyistä mieleen jäi kolme pointtia.

^{Pointti numero} yksi. Halkomotti. Vaalitaistelun kiristyessä kampanjakoneisto kuvainnollisesti lisäsi pökköä pesään, mutta talven pakkasissa halkomotti on monelle käsin kosketeltava lämmön lähde. Kuutio polttopuuta lämmittää ensimmäisenä halonhakkaajan. Lämmittää toisen kerran, kun ostaja mättää halot varastoonsa. Lämmittää kolmannen kerran, kun halkoja kannetaan kinosten halki liiteristä uuniin. Lämmittää neljännen kerran uunin kylkeä. Lämmittää vielä ruuatkin uunissa ja lopulta lämmittää edes hiukan mieltä, kun sähkölasku lävähtää silmien eteen.

Jos joku keksisi brändätä tällaisen multilämmittäjän, olisi halkomotin hinta aivan muuta kuin hatusta heitetyt parikymppiä. Tästähän voisi tuotteistaa luksustuliaisen vienninedistämismatkoille.

Pointti numero kaksi. Syö, liiku ja nuku. Tunti halonhakkuuta päivässä antaa kaksi tuntia energiaa jokaiseen päivään ja tukevat unet yöksi. Terveen nälän taltuttaa mahlaryyppy ja lähimetsän mustikat puuron päällä. Voittamaton terveyspommi, joilla Suomen metsät on jo miinoitettu. Ydinpommeja ei sekaan tarvita.

^{Pointti numero} kolme. Ylipäällikkö. Vaalitenteissä tuli selväksi presidentin tärkeä tehtävä puolustusvoimien ylipäällikkönä. Tälläkin hetkellä sohjossa tarpoo kurkkusalaattikuoseissaan varushenkilöitä, jotka kuivattelevat märät varusteensa enemmän tai vähemmän ummehtuneissa kasarmeissa. Sivusta seuranneena toivon puolustuskyvyn puolesta, että ylipäällikön alimmat alaiset voisivat kouluttautua terveinä terveissä tiloissa ja saisivat sairastuessaan sairaan hyvää hoitoa.

Me täällä rajan läheisyydessä elämme keskellä presidentin tehtävän arkea, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka ikävä kyllä on ollut taantumaan päin. Itärajan sulkemiset ja investointien sivuuttamiset kutistavat elinkeinoja ja toimeentuloa.

Juhlapuheissa kauttaaltaan asuttu maa on turvallisuustekijä, mutta tuntuu, että rajaseudun Suomi on välinpitämättömästi tai aktiivisesti unohdettu. Tuntuu, että Suomi on niin kallellaan länteen, että laitimmaiset valuvat kohta rannikolta mereen.

^{Presidentti voi} arvojohtajana tasapainottaa tilannetta. Ehdotan, että Kultarannan ja kultahammasrannikkon sijaan kesänvieton huomio kohdentuu itäisten järvien rannoille. Täällä riittää järvenselkiä kroolattavaksi ja teitä poljettavaksi. Hiljaiset tiet antavat nykykunnossaan huikean kokemuksen polkujuoksusta. Turvamiesten on helpompi pysyä pyörällä perässä.

Täällä vaarojen mailla voi löytyä presidentin turvallisuuspolitiikan ja itä-suomalaisen turpo-arjen yhdistävä tekijä. Tervetulloo tutustummaan.

Kirjoittaja on lehtori, koordinaattori ja hevostilallinen.