Kolumni: Rikollinen onki tietoni ja avasi nimissäni pankkitilin

Sähköinen tiedonvälitys tuo mukanaan monenlaisia haasteita.

Kun viestitellään erilaisten tietojärjestelmien kautta, voi pahimmassa tapauksessa huomata joutuneensa huijatuksi. Sähköposteihin tulee viestejä, jotka eivät oikeasti olekaan sieltä, mistä kuvitellaan, vaan hakkereilta eri puolilta maailmaa. Facebookin jo ennestään kavereiksi tunnustautuneet laittavat kaveripyyntöjä ja viestejä, joista ensimmäinen on yleensä: – Hei, mitä kuuluu?

^{Omalta kohdaltani} olen joutunut ainakin kerran tietämättäni identitettivarkauden kohteeksi vuosia sitten.

Näin keväällä postilaatikkoon tupsahti liikepankin leimalla varustettu kirjekuori, jossa oli pankkikortti. Lähetekirjeessä pyydettiin tarkistamaan uusitun pankkikortin tiedot ja ottamaan kortti käyttöön. Kyllä lähetekirjeen osoitetiedot ja muut pitivät paikkansa, mutta tietääkseni en ollut kyseisen pankin asiakas koskaan ollut. Niinpä soitto lähimpään konttoriin, mihin siihen aikaan vielä pääsi likimain jonottamatta puhelimitse. Ystävällinen virkailija ei osannut selittää kortin uusimisen logiikkaa vaan pyysi pistäytymään paikan päällä. Sovittuna aikana marssin pankkikonttorin ovesta sisään.

Pankkivirkailijan toimistossa ojensin kirjekuoren ja pankkikortin hänen tutkittavakseen. Hieman ymmyrkäisenä virkailija vilkaisi minuun pöydän yli ja tiedusteli, mikä tässä nyt oli kummallista. Selitin, että se ei ollut minun pankkikorttini.

^{Seurasi tietokoneen} näppäinten rapinaa ja ilostunut virkailija kertoi, että olin tehnyt tilinavauksen Herttoniemen konttorissa Helsingissä likimain vuosi sitten. Asiahan oli selvä. Paitsi kyseisenä päivänä olin ollut täällä Joensuussa, enkä mitenkään voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Seuraavaksi virkailija haki tilinavaustiedot nimikirjoituksineen ja varmennuksineen. Kun kirjoitin oman nimmarini paperille ja vertailimme sitä yhdessä Helsingin konttorista tulleiden asiakirjojen suttuiseen nimikirjoitukseen, pöydän vastapuolella istunut henkilökin alkoi jo uskoa, että jotain hämärää asiassa oli.

Seuraavaksi selvisi, että tilin avannut oli jostakin onkinut sosiaaliturvatunnukseni ja sitä hyödyntäen tilannut postitse virkatodistuksen, jolla oli sitten hakenut henkilöllisyystodistuksen ja avannut tilin Herttoniemen konttorissa. Vuoden verran oli pyörittänyt minun identiteetilläni pankkitiliä Helsingissä. Valtakunnallisten osoiterekisteritietojen perusteella uusittu kortti oli sitten lähetetty Joensuuhun.

^{Poliisiasiaksihan juttu} meni, ja olin aivan varma, että syyllinen jäljitettäisiin helposti, sillä olivathan tilitiedot postitettu johonkin tiettyyn osoitteeseen. Itäkeskuksen suunnalta löytyikin osoite, missä oli vain rakentamaton tontti, jonka kohdalla oli rapistunut tyhjä postilaatikko. Jäljitystyö päättyi siihen. Sen verran selvisi, että kyseessä oli rahanpesutili, jolla oli ollut parhaimmillaan ihan reilusti euroja, mutta tuolloin vain muutama kymmenen, ja niistäkin jäin osattomaksi.

Kirjoittaja on joensuulainen kirjailija.