Voimmehan me torjua pahan voimaa pienellä hyvänmielen teolla

Onneksi uutisvirrassa on vilahdellut joitakin ajasta poikkeavia otsikoita.

Nimettömänä pysyttelevä, tärkeään kohteeseen joulun aikaan rahaa lahjoittava hyväntekijä on hahmo, johon on luullut törmäävänsä vain ylisöpössä amerikkalaisessa jouluelokuvassa. Nyt semmoinen on todellisuutta Joensuussa. Soroppi ry sai lahjoituksen ansiosta jatkoaikaa selvittää, löytyykö jostain korvaavaa rahoitusta nollaan leikatun avustuksen tilalle.

Rahastakaan hyvän tekeminen ei ole kiinni. Sen osoittaa vuoden 2023 viimeisessä Karjalan Heilissä oleva Sirkka Kinnusen haastattelu.

^Nimettömän Soroppi-lahjoittajan tapaan Kinnunenkaan ei olisi halunnut julkisuutta, mutta taipui lopulta vetoomusten edessä: juuri hänenlaistensa ihmisten tarinoita me tässä vuodenvaihteessa tarvitsemme.

Yksi jos toinenkin on viime viikkoina sanonut, että uutisia ei enää huvita seurata. Joku purki ahdistustaan toteamalla, että eniten masentaa, kun itse ei voi tehdä mitään.

Emmehän me Putinille ja muillekaan eri puolilla maailmaa valtioidensa johtoon nousseille tai vielä mahdollisesti nouseville masentaville hahmoille paljon voi, emme juuri hyvinvointipalvelujen leikkauksillekaan, mutta voimme me vaikuttaa asenteisiin – aluksi omiimme ja sitä kautta ehkä muidenkin.

Minut ainakin saa hymyilemään mielikuva vanhan ihmisen hymyilevistä kasvoista, kun Sirkka Kinnunen kopsuttelee hänen tupaansa tuoreen kalan kanssa.

Itse jos olisin sitä kalaa viemässä, ottaisin varmaan mummon tai papan kanssa yhteiskuvan ja laittaisin sosiaaliseen mediaan. Kinnunen ei niin tee, koska ei ole somessa.

^{Silmiin osui} joulua edeltäneessä Heilissä olleesta, Henri Jumppasen tekemästä bussireportaasista Kaisu Kuittisen repliikki:

– Sen verran joutuu netissä ja somessa työaikana olemaan, että bussimatkan ajan yritän mieluummin lepuuttaa silmiäni ja aivojani kuin selata puhelinta.

Silmien ja aivojen lepuuttaminen tekee varmasti hyvää. Sekin etu siitä on, että jos bussissa antaa katseen suuntautua puhelimen sijasta ikkunan takana avautuviin näkymiin tai kanssamatkustajiin, saattaa oma näkymä maailmaan avartua.

Emmehän me tiedä, mitä vuosi 2024 tuo tullessaan.

Tuopa se mitä tahansa ja olkoonpa oma taakkamme kuinka raskas tahansa, voimme me silti jotain hyvää lähimmäisellemme tehdä jokainen.Voimme vaikka jättää joutavat ilkeydet sanomatta tai peräti sanoa itse johonkin väliin jonkin kauniin sanan tai hymyillä kiitokseksi, jos joku sanoo sen kauniin sanan meille.

Ei se ehkä maailmasta pahuutta poista, mutta auttaapahan edes sen lyhyen hyvän mielen tuokion verran nakertamaan pahan voimaa pois.