Kolumni: Ennen olimme kirjakansa, nyt olemme jotain ihan muuta

Lukeneistolla on perinteisesti tarkoitettu korkeasti koulutettuja, paljon oppineita, sivistyneistöä. Minulla ei lapsuudessani eikä varhaisnuoruudessani tässä mielessä sivistyneistöä juurikaan ollut ympäristössäni, kansakoulun opettajaa lukuun ottamatta.

Mutta lukeneistoa kylläkin, sillä meillä luettiin ja kylällä luettiin. Kylän lainakirjaston kirjat olivat myös luetun tuntuisia. Muistan sen, sillä murrosikäiseksi olin lukenut kyläkirjastomme kirjat – liki kaikki, siis ne jotka minulle suotiin. Kirjastonhoitaja rajoitti mitä pojankloppi sai lukea.

Minulle kirjat ovat olleet aina arkinen osa elämää.

^{Nyt kuulen,} että moni yläasteikäinen ei ole lukenut ainuttakaan kirjaa. Kuulen, että nuoruuden pääsee lävitse lukematta ainuttakaan klassikkoromaania, runokirjaa tai novellia.

Kuulen myös, että vapaa turinointi suomalaisten bisneshenkilöiden kanssa on hankalaa. Ei niinkään englannin kielen pinnallisen osaamisen vuoksi kuin siksi että suomalaiset eivät juurikaan tunne omaa kulttuuriaan, ympäristöään.

Suomalaiset puhuvat mieluusti NHL-tähdistä tai muista hikiurheilijoista, mutta suomalaisten kanssa on kuulemma kovin vaikea jutella vaikkapa taidenäyttelystä tai suomalaisesta kirjallisuudesta. Puhumattakaan monista taiteen klassikoista, joita ei tunneta edes nimeltä.

Ne kuuluisat Pisa-tiedot puolestaan kertovat, että suomalaisnuorten oppimistulokset ja osaaminen ovat heikentyneet. Matematiikan heikkoja osaajia on aiempaa enemmän, ja myös lukutaidossa nuorten osaaminen on heikentynyt voimakkaasti.

^{Me olimme} kirjakansa. Vuosikymmen sitten kirjakerhoja oli kymmeniä. Nyt tilan ovat vallanneet äänikirja- ja podcastien kerhot. Tarinoita kuunnellaan. Hyvä niinkin, mutta lukeminen on kuitenkin aivan muuta kuin kuunteleminen.

Lukeminen mahdollistaa selailun, silmäilyn, takautumisen, tirkistelyn ja seisahtamisen. Lukeminen pistää älynystyrät kuuntelua vahvemmin liikkeelle. Se kehittää ja laajentaa sanavarastoa, lisää empatian kykyä, parantaa keskittymiskykyä, rauhoittaa. Lukeminen tukee aivoja ja niiden terveyttä sekä kehittää ajattelua ja voimistaa itseilmaisua. Lukeminen antaa ja tuo nautintoja, oivalluksia, avaa maailmoja, vilkastaa mielikuvitusta, elävöittää elämää.

Pohja lukemiseen ja into lukemiseen luodaan jo hyvin nuorena. Kotiympäristö, lapsen lähellä olevat, vanhemmat ovat erinomaisissa rooleissa antaessaan lapselle virtaa lukemiseen. Lukemalla lapselle ja innostamalla lasta lukemaan tuetaan kasvua uteliaaksi, kysyväksi, tutkivaksi, selvittäväksi, etsiväksi ja vihdoin löytäväksi aikuiseksi. Ja siten oppimiseen, sivistymiseen ja sivistykseen.

Myös koulujen on rohkaistava, tönäistävä ja kevyesti pakotettavakin lapset ja nuoret lukemaan – klassikoita. Suomen kielellä kirjoitettuja ja suomeksi käännettyjä. Runsas ja tasokas äidinkielen osaaminen on edellytys myös vieraiden kielten erinomaiselle oppimiselle.

Kirjoittaja on Itä-Suomen poliisilaitoksen pian eläkkeelle jäävä viestintäpäällikkö.