Kolumni: Herra, anna heille anteeksi heidän sanansa

Nyt ei todellakaan käytetä juustohöylää, nyt heiluu kirves.

Soroppi ry:n väen shokin voi vain aavistaa, kun sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus leikkasi ministeriölle lähteneessä esityksessään Soropin avustussumman kerralla 165 000 eurosta nollaan. Toiminnanjohtaja Sari Karttunen oli laittanut 192 000 euron hakemuksen, koska kaikki kustannukset ovat vuoden aikana nousseet.

Kun Karjalan Heili teki juttua, Karttunen jaksoi vielä puhua taistelusta ja mietti, voisiko yhdistys ja Kansalaistalo saada jollakin tavoin jatkoaikaa. Tällä viikolla tuli sitten tieto, että Soroppi sulketuu jo ennen joulua.

Karjalaisen haastattelema STEAn valmennuspäällikkö Niina Pajari totesi, että Soroppi ry:llä on ollut haasteita osoittaa toimintansa tuloksia. Toiminnanjohtaja Karttunen puolestaan huomautti Heilin haastattelun aikana, että hankala on mitata ihmisten hyvinvointia, kun päihteistä irti pyrkivän taival on monivaiheinen: välillä otetaan askeleita eteenpäin, välillä repsahdetaan.

Pelkona on nyt, että repsahdukset lisääntyvät, kun menetetään paikka, jonne on voinut aina mennä.

^{Ajat ovat ankarat} kaikille ja rahan riittävyyden kanssa painivien päättäjien tuskan ymmärtää – jos päättäjillä vain riittää ymmärrystä niiden tuskaa kohtaan, joihin kirveeniskut kohdistuvat.

Kaiken tämän keskellä ovat verenpainetta nostaneet kansanedustajat, jotka ovat puolustaneet leikkauksia sillä, kuinka he itse ovat onnistuneet rakentamaan oman menestyksensä. Se kuulemma velvoittaa kaikki muutkin löytämään töitä tai hankkimaan kolmessa kuukaudessa halvemman vuokra-asunnon, jos tuet kerran eivät nykyiseen riitä.

Kuinka te kehtaatte, tekisi mieli kysyä.

^{Soroppi ry on} toiminut 30 vuotta, ja lähes yhtä pitkään se on pyörittänyt yhdessä Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen kanssa Kansalaistaloa, josta saa niin käytännön apua kuin henkistäkin tukea.

Karjalan Heilin haastattelema Jyrki kertoi, kuinka tärkeä on paikka, jonne voi mennä, kun tarvitsee tukea. Kari Pyykönen puolestaan valotti, kuinka hidasta on rakentaa luottamuksellista suhdetta, jossa toiselle ihmiselle voi ylipäätään puhua omista asioistaan.

Tuho on hirmuinen, jos kirves kaataa kerralla koko rakennelman. Kuten toiminnanjohtaja Karttunen totesi Heilin haastattelussa: ennen pitkää kustannukset alkavat näkyä eri puolilla.

Rahoituksen ja samalla tuen viemistä ei vielä voi julistaa synniksi tilanteessa, missä vajavaisilla päättäjillä on vain huonoja vaihtoehtoja, mutta järkyttävästä kylmyydestä on kyse, jos omasta kuopastaan ylös yrittävältä viedään ensin pois tuet ja kuopan pohjalle potkaisu viimeistellään pamauttamalla otsaan sanallisella moukarilla tyyliin kelvoton olet, jos et samaan pysty kuin minä.

Mieli tekisi mukailla häntä, jonka syntymäpäivään juuri nyt virittäydymme.

Herra, annan heille anteeksi heidän sanansa, sillä he eivät ilmiselvästikään tiedä, mistä puhuvat ja mitä sanoillaan tekevät.