Kolumni: Ylimielisyys tuhoaa kaiken, mutta Postimies Pate on kunnon ukko

Postimies Pate on kunnon ukko. Äijä jakaa Jessi-kissan kanssa postin aina ajallaan ja ratkaisee vaikka minkälaisia ongelmia eikä koskaan valita. Vaikka Pate on kaikin puolin menestynyt yksilö postinjakajien skenessä, hän on silti pitänyt jalat maassa. Tämä on oikea asenne.

Tällä enemmän tai vähemmän lennokkaalla taiteilijanpolullani on tullut tavattua kaikenlaisia alansa ammattilaisia – muusikoita, näyttelijöitä, ohjaajia, koomikoita, kirjailijoita ja kenties myös niitä postinjakajiakin. Osasta olin vain ehkä nimen ennalta kuullut, jonkun saattanut nähdä televisiossa, netissä tai juorolehden palstoilla. Näiden perusteella loin kuitenkin mielikuvia, minkälainen kyseinen henkilö saattaisi olla. Joskus mielikuvat osuivat kohdalleen, joskus eivät.

Ilahduttavaa oli silloin, kun ennakkoon muodostunut negatiivinen mielikuva henkilöstä osoittautuikin vääräksi. Mukava oli oivaltaa, että tämä kaveri olikin ihan huippu! Joskus taas kävi painvastoin. Tästä kuitenkin opin sen, minkälaisia piirteitä arvostan ihmisessä ja mitä en.

^{Ylimielisyys on} ihmisissä piirre, joka tuo minulle väkisinkin puklun suuhun ja tuhoaa kaiken. Olenkin miettinyt, kuuluuko ylimielisyys menestymiseen. Kuuluuko ylimielisyys kuuluisuuteen? Tulisiko Postimies Patestakin ylimielinen roikale, jos hänet ylennettäisiin Viherlaakson postikonttorin ylipäälliköksi? Joutuisiko täten rahvaanomainen Jessi-kissa ihan yksinään jakamaan paketteja Viherlaakson muille lurjuksille? Huh, ihan hengästyttää ajatuskin. Onneksi voin luottaa siihen, että Pate pitää kyllä jalkansa visusti maassa ja urean pois myssystä.

Voisivat monet muutkin ottaa Patesta mallia. Kyllä elämässä voi menestyä ja olla taitava omalla alallaan ilman että antaa sen kaiken nousta huppuun. Jokainen on kuitenkin aloittanut aina nollasta – mennyt ensimmäistä kertaa teatterikurssille, opetellut kitaralla ensimmäisen soinnun tai kirjoittanut ensimmäisen vitsinsä. Ylimielisyys kun usein kohdistuu juuri heihin, jotka ovat ”vähemmän” päteviä tai kokeneita kuin tämä menestynyt yksilö. Näitä ureamyssyjä olisi hyvä muistuttaa siitä, että hekin ovat joskus olleet aloittelijoita. Nöyryys on ihmisessä kunnioitettava piirre.

^{Kun hämärä} lopulta saapuu elon ylle ja muuttuu yöksi, ketä muistellaan lämmöllä? Häntä, joka oli menestynyt mutta ihmisenä jätettä? Vaiko häntä, joka oli menestynyt mutta ihmisenä kultaa? Niinpä niin. Ehkäpä jokainen voi katsoa juuri nyt peiliin ja miettiä, minkälaisena sinut muistettaisiin, jos nyt päättäisit päiväsi.

Vaikka tämä purkaukseni olikin puhtaasti osoitettu heille, jotka maailmalla tai Suomessa niittävät menestystä taiteen ja kulttuurin parissa, samat asiat kyllä pätevät ihan meidän rahvaankin joukossa. Kohdataan siis toisemme tasavertaisina yksilöinä, saavutuksista ja menestyksestä riippumatta, ihan niin kuin Viherlaakson alfa tekee. Postimies Pate on kunnon ukko – ole kuin Pate.

Kirjoittaja on joensuulainen kulttuurin moniottelija.