Kolumni: Ostakaa, ihmiset, kirjoja, tai kirjailija saattaa joutua ämpärijonoon

Toteutuipa yksi suurimmista unelmistani pari vuotta sitten, kun esikoiskirjalleni löytyi kustantaja. Heti uutisen kuultuani aloin luoda tulevaisuuden visioita siitä, kuinka ratsastan pian pegasoksella kirjamessuilla juoden hatusta samppanjaa ja viskellen rahvasta kolikoilla.

Pari vuotta julkaisun jälkeen asiat ovat kuitenkin toisin. Visio uljaasta pegasoksesta on vaihtunut vinkuvaan koiraan, jolla ei voi edes ratsastaa, ja samppanjan juonti tarjouskahviin, jota keitän silloin kun sähkö on halpaa. Unelma menestyksekkäästä kirjailijuudesta on nyt vain tavallista freelancer-taiteilijan eli köyhän ja työttömän arkea. Onhan se tämäkin villiä menoa, kun arkena saan valvoa yli kymmeneen ja aamuisin kytätä kauhulla sähkön hintoja. Asiat voisivat olla pahemminkin.

Ketä tästä kurjuudesta syytän? Kaikkia! Ihmiset kun eivät tunnu enää ostavan kirjoja. Tai ostavat toki niitä, joita megalomaaniset kustannusjätit markkinoivat isolla rahalla televisiossa, lehdissä, radioissa ja ilmalaivojen kyljissä. Siinä jää pieni kustantamo näppejään nuolemaan kirjepostimainoksensa kanssa, kun nämä kolossit antavat kyytiä. Ja näin jää taas yksi merkittävä teos vailla lukijaa.

^{Äänikirjan roikaleet} ovat myös ottaneet markkinoista valtaa. Onhan siinä oma viehätyksensä, kun voi vain laittaa kuulokkeet päähän ja antaa toisen hoitaa lukemisen. Kuunnellessa äänikirjaa voi samalla vaikka selata Facebookia ja tuomita ystävien parisuhdekuvioita. Kätevää! Kun ihmiselle tulee eteen valinta, että ostaako 30 euroa maksava kirja vai ladatako kuukausimaksullinen puhelinsovellus, josta löytyy käsittämätön määrä kuunneltavaa, niin päätös on aika helppo. Samalla pienellä kuukausimaksulla voi heittää myös lukutaidolle hyvästit.

Kuluttajista on tullut tämän kriiseilevän maailman keskellä hyvin tietoisia rahankäytöstään. Enää ei osteta mitään “ylimääräistä”, mutta jos ilmaiseksi saa, niin kaikki otetaan vastaan. Kun pieni kustantamo joutuu jakamaan ilmaiseksi myymättömiä kirjojaan pois, niin silloin kyllä “kirjallisuuden ystäviä” riittää jonoksi asti, kun ei tarvitse sanoista maksaa. Samantyyppinen ilmiö on nähtävissä Tokmannin ämpärijonossakin.

^{Yllättävää kyllä}, kustantamotkaan eivät elä pyhällä hengellä vaan ovat riippuvaisia kirjojen myynnistä. Kun ihmiset eivät osta kirjoja, kustantamo kaatuu. Kun kustantamo kaatuu, kirjailija ei saa julkaistuksi kirjoja. Kun kirjoja ei saa julkaistuksi, kirjailija köyhtyy. Kun kirjailija köyhtyy, hän masentuu. Kun kirjailija masentuu, hän päätyy Tokmannin ämpärijonoon hakemaan lohtua ilmaisesta ämpäristä, johon voi itseinhonsa oksentaa. Loputon suo.

Siispä loppusanoina rakkaat kirjallisuuden ystävät: ostakaa kirjoja. Näin tuette sekä kustantamoita että kirjailijoita. Monilta pieniltä kustantamoilta löytyy valtava määrä hienoja teoksia, jotka ansaitsevat tulla luetuksi. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Näin varmistatte myös sen, että joku kirjailijanalku – jossakin, joskus, voi saavuttaa unelmansa, kun hänen ensimmäinen kirjansa julkaistaan.

Kirjoittaja on joensuulainen kulttuurin moniottelija.