Kolumni: Ensin Suomea rakennettiin, nyt on paineita rakenteiden purkamiseen

Tällä viikolla Karjalan Heilissä on esillä se perustusten tärinä, joka koettelee Joensuuta osana Suomi-nimistä tasavaltaa, jonka uuden presidentin virkaan astumista seuraan syrjäsilmällä samalla, kun naputtelen näitä rivejä.

Ottakaamme esimerkiksi vaikka Tuupovaaran kirjasto, jossa piipahdin Alexander Stubbin virkaanastujaisten aattona.

Suomi on ylpeillyt koulutuksellaan ja kirjastolaitoksellaan – sivistyksellään. Ensin me rakensimme sivistys- ja hyvinvointivaltiota, nyt on paineita purkaa rakenteita.

^Tuupovaaran piipahduksen jatkeeksi Heili lähetti kysymyspatteriston joukolle Joensuun päättäjiä, jotka joutuvat tänä keväänä tiukoille. Patteristo oli alkulaukaus jutuille, joita Heili aikoo tehdä tämän kevään aikana.

– Ainut varma asia on, että 20 miljoonaa on saatava kasaan, yksi valtuutettu totesi Heilille antamissaan vastauksissa.

Tuon kanssahan nyt kipuillaan. Jotain on pakko tehdä, ja kun päätöksiä tehdään, jotkut väistämättä kärsivät.

Juuri nyt tuskailemme yksittäisten päätösten kanssa niin, että sivuun jää se suuri kysymys, johon kaikki nämä valtakunnallisella ja paikallisella tasolla tehtävät päätökset johtavat.

Millä nimellä historiaan jää tämä aikakausi, mitä me nyt elämme?

^{Ensin siis} oli rakentamisen aika.

Perustettiin kirjastoja, kouluja, yliopistoja. Yliopiston läheisyyteen Joensuukin sai Kansallisarkiston ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran paikalliset toimipisteet. Kansallisarkiston piste sai ainakin toistaiseksi jatkoaikaa, SKS:n toimipiste ei.

Valtiovallan ja paikallishallinnon rinnalle tuli yhdistyksiä ja järjestöjä, joiden rooli on ollut merkittävä sivistys- ja sosiaalityössä. Heili 30 vuotta sitten -palstalle nostettiin viime viikolla 27.2.1994 julkaistu uutinen Soropin kasvamisesta vapaaehtoistyön keskukseksi.

Nyt jännitämme, saako Kansalaistalo jostakin rahoitusta tuntemattoman hyväntekijän lahjoituksen antaman jatkoajan jälkeen.

^{Millaiseen Suomeen} olemme nyt siirtymässä, kuuluu kysymys, ja kysymys kuuluu myös, millaisin toimin estämme sen, että emme sittenkään pura kaikkea sitä hyvinvointia ja sivistystä, jolla olemme ylpeilleet.

Millainen on nyt tehtävien päätösten jälkilasku? Miten estämme tunteiden kärjistymisen? Noitakin on syytä pohtia keväänä, jolloin moni saa ikäviä uutisia.

Heilin kevään aikana tekemissä jatkojutuissa hyödynnetään niin nyt päättäjiltämme saatuja, juttuun tällä kertaa mahtumattomia vastauksia kuin uusiakin haastatteluja.

Vinkkejä haastateltavista voi vapaasti antaa.