Kolumni: Dosentti ja kotka

Viikon takaisessa Heilissä oli juttua Aapo Heikkilästä (12.4.1931–22.4.1993), joka sai omaperäisillä ortotopologian luennoillaan salit täyteen, mutta joka herätti myös ärtymystä kampuksilla. Vakavamielisimpien tieteentekijöiden mukaan ylipoistot olisi pitänyt rauhoittaa vakavasti otettavalle tieteen tekemiselle.

Vanhoja videoita sekä Markku Pölösen kirjoittamaa ja ohjaamaa, näyttelijä Mika Nuojuan esittämää näytelmää katsoessa mieleen nousi semmoinenkin pohdinta, uskoiko Heikkilä edes hiukan itse kehittelemäänsä tieteenalaan vai oliko se puhdasta parodiaa. Mille me nauramme, kun nauramme kaavalle, jossa ultrafiltteri suodattaa lukuja?

^{Pölösen tulkinnan} mukaan Heikkilä kyllä piti itseään vakavasta otettavana tiedemiehenä, mutta myös ymmärsi, että toisten mielestä hänen puheensa täytyi olla hauskaa, ja siksi hän löi luentoja lekkeriksi ajatuksella, että kun eivät kerran ymmärrä, niin vedetään sitten kuusi integraalimerkkiä peräkkäin.

Näyttelijä Nuojualta ja muutamalta muultakin ihmiseltä tuli kyseltyä Carelia-salilla, olisiko dosentti Heikkilän kaltaiselle hahmolle tarvetta nykypäivänä. Vastaushan on itsestään selvä. Totta kai olisi. Tässä kylmien arvojen ja tehokkuusajatellun maailmassa olisi tarvetta viestille, että erilaisuus on hyväksyttävää ja kaikille asioille, itselleenkin, voi nauraa.

^{Nuojuan mukaan} dosentti Heikkilällä oli utelias asenne elämän kaikkia ilmiöitä ja ihmisiä kohtaan, ja se käy ilmi jo Heikkilän omasta ortotopologian määritelmästä: tieteenala koostuu yleisistä ilmiöistä ja tutkii kaikkia mahdollisia luonnonilmiöitä ja kaikkea olevaista.

Kuinka upeasti sanottu! Mieleen tulee eräs Veikko Huovisen luoma hahmo.

Konsta Pylkkänen ja Aapo Heikkilä käyttivät havaintojaan ja hankkimiaan tietoja luovasti tavalla, johon tyhjännaurajat ja tosikot eivät pysty, mutta eihän tyhjännaurajilla ja tosikoilla olekaan ymmärrystä tutkia ennakkoluulottomasti kaikkea olevaista. Oulun yliopisto voi onnitella itseään siitä, että sillä oli joskus viisautta antaa tilaa miehelle, jonka sanoma puree yhä edes näytelmän kautta.

^{Aapo Heikkilän} nimen kun googlaa, vastaan tulee muun muassa Ylen vuonna 1988 tekemä uutispätkä, jossa toimittaja toteaa, että briteillä on mäkikotka Eddie Edwards, meillä dosentti Heikkilä. Edwardskin herätti aikoinaan ärtyneitä kommentteja, joiden mukaan moista räpistelijää ei olisi pitänyt päästä olympiamäkeen.

Ei häntä enää päästettäisikään, ja tuskinpa Heikkiläkään enää pääsisi luennoimaan yliopiston suureen saliin. Eppäillä kuitenkin soppii, kehittyvätkö tiede ja talous ryppyotsaisuudella tai nouseeko urheilubisnes sillä, että pikkuisen persoonallisemmalta lentäjältä katkaistaan siivet.