Kolumni: Vanhat niittikorut vievät teini-ikään ja Connaught Village -kassi kuljettaa Lontooseen

Muistot ovat siivouksen sivutuote. Kun niihin törmää, saattaa itse asia hetkeksi unohtua. Äskettäin siivotessani löysin pienen muovipussin, joka piti sisällään palasen teini-ikää: rihkamakoruja yli 20 vuoden takaa. Rannekoruja, mustaa nahkaa, niittejä ja ketjuja, ohessa muutama kaulakorukin.

Ne palauttivat minut suoraan yläasteelle, mustiin vaatteisiin ja ensimmäisen poikaystävän kainaloon. Vaikka vaatteet olivat mustat, mieli ei sitä ollut.

Yläasteella etutukka piti liimata hiuslakalla jäykäksi tötteröksi ja huulipunan piti ehdottomasti olla Lumenen numero 19, myös ystävällä. Sittemmin huulipunan väri on vaihtunut mutta ystävä on jäänyt. Moni esine ja muisto liittyy lopulta ihmisiin, sillä muiden ihmisten kautta me olemme ja tunnemme.

^{Tavaroiden karsimisesta} tulee hyvä mieli, sillä siisti koti rauhoittaa mielen. Turhasta kannattaakin luopua, mutta suurta minimalismia ja tavaroiden karsimista vain niiden lukumäärän vähentämiseksi en oikein ymmärrä. En halua karsia muistoja, ja minä muistan paljon esineiden kautta.

Moni arkinen, rahalliselta arvoltaan mitätön esine on oikeasti paljon suurempi. Tärkeiden esineiden tunnearvoon ei inflaatio helposti iske.

Connaught Village -tekstillä koristellun kangaskassin otan usein mukaani kirjastoon, ja samalla se vie minut vuosien taakse Lontooseen, jossa olin ensimmäistä kertaa. Tuttava Suomesta vinkkasi tuolloin, että Connaught Villagessa on juuri nyt kylätapahtuma, menkää sinne, ja mehän menimme. Aurinko paistoi, ja oli helppo vain olla.

Muistelisinko Connaught Villagea yhtä usein ilman sieltä saamaani ilmaiskassia? Tuskin. Tuskin edes muistaisin – muistot unohtuvat, jos niitä ei käytä. Joskus harmittaa, miten paljon hienoja hetkiä väistämättä unohtaa.

^{Suomen Mielenterveys ry:n} mukaan muistelu antaa mahdollisuuden tarkastella ja ymmärtää elettyä elämää ja itseä: muistellessa luotaamme ja tutkimme samalla identiteettiämme, omaa käsitystä itsestämme. Esineet ovat hyviä muistelun lähteitä, ja esineiden avulla muistoista voi olla helpompi puhua, yhdistyksen internetsivuilla todetaan. Tuttu musiikki menneiltä vuosilta, kuvat ja esineet voivat herätellä muistoja, ja niitä voi tietoisesti käyttää muistelun aktivoimiseen.

Näin teen, enkä siksi tälläkään kertaa heittänyt koruja pois. Kaupaksi ne tuskin menisivät, sen verran teinivuosien kuluttamia ne ovat, ja tuntuisi hölmöltä myydä muistot muutamalla eurolla. Jätin ne odottamaan seuraavaa siivouskertaa ja aikamatkaa teini-ikään. Mitä kauemmaksi se jää, sitä tärkeämmältä tuntuu muistaa.