Kolumni: Jokainen aikuinen toimii esimerkkinä lapsille ja nuorille

Hyvät käytöstavat ja sivistynyt aikuisuus ovat perinteisesti olleet eräs perusta, jolle suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu. Aikuiset mallintavat omalla käyttäytymisellään lapsille ja nuorille elämän ja käyttäytymisen tapoja, sitä mikä on oikein ja mikä on väärin.

Jos kansanedustaja katsoo oikeudekseen ja tarpeekseen kantaa mukanaan ampuma-asetta vaikkapa ravintolassa, miksei koululainen ottaisi sellaisen mukaan kouluun? Jos aikuiset päättäjät huutavat toisten päälle, nimittelevät toisiaan loukkaavasti julkisissa keskusteluissa, miksei nuorelle olisi samanlainen käyttäytyminen sallittua kauppakeskuksen käytävillä? Entäpä se, kun räyhätään painettavaksi sopimattomalla kielellä someviesteissä, tai kun solvataan perjantai-iltana opettajaa puhelimessa tai Wilmassa – oppilaan kuullen? Kaikki nämä viestivät lapsille ja nuorille, että tuollainen käytös on hyväksyttävää, jopa suositeltavaa, koska niinhän aikuiset toimivat.

^{Toista viikkoa} sitten olin Punaisen Ristin tilaisuudessa, jossa noudatettiin turvallisemman tilan periaatteita.

Tässä niistä muutamia: Kohtaa uudet ihmiset ja asiat ennakkoluulottomasti, kiinnitä huomiota sanavalintoihisi ja arvosta toisen mielipidettä. Älä pilkkaa, nolaa tai tuomitse ketään puheillasi tai käytökselläsi. Älä tee oletuksia ulkoisten olemusten, ihonvärin, etnisyyden, uskonnon, sukupuolen, iän tai puheen perusteella. Kunnioita toisen henkilökohtaista tilaa, yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Pidä hauskaa! Kysy, jos jokin asia ihmetyttää, ja ota asiasta selvää.

Tunnistan nuo periaatteet samoiksi, joita vuosikymmeniä opittiin kotona, kyläyhteisöissä ja opeteltiin kouluissa sekä toteutettiin työpaikoilla ja jokapäiväisessä aikuisten elämässä. Niitä sanottiin Hyvän käytöksen periaatteiksi. Ne olivat sitä normaalilla, aikuisen heinäntekojärjellä toimimista. Jokainen meistä varmaan muistelee omien läheisten vanhempien sanomisia ja käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Sieltä ne opit juontuvat käyttäytymiseemme.

^{Nuorten ja} vanhempien välillä on aina ikäkausien ero – käyttäytymisessäkin. Radikalismi ja ehdottomuuskin kuuluvat nuoruuteen. Vanhemmiten olemme ehkä rauhallisempia.

Mutta ovatko tietotekniikan ja muissa rajuissa yhteiskunnan muutoksissa käyttäytymistavat unohtuneet meiltä tyystin? Kuvittelemmeko, että röyhkeys ja ala-arvoinen käyttäytymisemme olisi modernia nykyaikaa? Teemmekö samoja virheitä, joita teimme aikanaan television myötä elintapoihimme? Jos näin on, olemme täysin hakoteillä.

Meillä jokaisella aikuisella on edelleen vastuu kasvattajana. Meistä jokainen toimii esimerkkinä ei ainoastaan oman perheemme, vaan kaikkien ympärillämme olevien lasten ja nuorten edessä.

Ei hyvien käytöstapojen ja sivistyneen käytöksen omaksuminen ole paluuta menneisyyteen, vaan se on katse tulevaisuuteen. Se ei ole vanhanaikaista toimintatapaa, vaan se on viisasta ja vastuullista elämää.

Kirjoittaja on Itä-Suomen poliisilaitoksen eläkkeelle jäänyt viestintäpäällikkö.