Kolumni: Kulttuuria kinutaan lisää, mutta kuinka moni on valmis maksamaan siitä?

Ei ole taiteilijoiden elämä helppoa. Sitä ei säännöllisistä kuukausituloista nauttiva hitsaaja Seppo koskaan tajuakaan, minkälaisen kurimuksen läpi taiteilijat saavat kulkea pitääkseen itsensä leivän syrjässä ja tuodakseen taidetta ihmisille nautittavaksi.

Oksennus suussa ja epätoivo sieluissaan joutuvat nämä luovan alan nerot muutaman kerran vuodessa rustailemaan apurahahakemuksia ja toivomaan, että rahulien myöntäjät näkevät tuon saman nerouden suunnitelmissa kuin he itse näkevät.

Kulttuurialan toimijat saavat kyllä luovia myrskyjen keskellä vuodesta toiseen. Kun on juuri selvinnyt hengissä apurahojen hakemisen aiheuttamasta epätoivosta, niin jo ollaan hallituksessa taas leikkaamassa kulttuurista ja tekemässä taiteilijoiden elosta entistä vaikeampaa.

^{Eivätpähän toisaalta} itse taiteen kuluttajatkaan helpota tilannetta. Taidetta ja kulttuuria kinutaan jatkuvasti lisää, mutta monikaan ei aina tunnu olevan valmis maksamaan sen kokemisesta. Aina itketään korkeista hinnoista ymmärtämättä kuitenkaan sitä, minkälainen taloudellinen inferno saattaa olla tämän taiteen takana.

Yllättäen ihmisistä aina löytyykin se piilevä “kulttuurin ystävä”, kun somessa on mahdollisuus voittaa arvonnasta vapaaliput johonkin esitykseen. Ja kun voitto ei satu osumaan omalle kohdalle, niin esitys ei yhtäkkiä enää olekaan kiinnostava. Miksipä tuota laittaa omia rahoja sen näkemiseksi?

Yrittäkää ymmärtää, mussukat, että ostamalla näitä pääsylippuja varmistatte sen, että tulevaisuudessakin on taidetta ja kulttuuria tarjolla. Entäpä jos kaikki tämä kaunis vietäisiin pois? Tanssitaiteen kadotessa tilalle jäisi vain bussipysäkillä seisominen säästä jutellen. Teatteritaiteen kadotessa tilalle jäisi vain hämärä muisto Bengt-sedän sammumisesta nuotioon juhannuksena. Musiikin kadotessa tilalle jäisi vain hiljaisuus. Sekö olisi elämää?

^{Kulttuuri viihdyttää.} Kulttuuri parantaa. Kulttuuri yhdistää ja antaa monelle tarkoituksen. Taiteilijat hengittävät kulttuuria ja antavat itsestään tuhat prosenttia nälkiintymisenkin uhalla, jotta voivat taiteellaan tuoda iloa ja merkitystä maailmaan. Tätä sankaruutta pitäisi ihmisten enemmän kunnioittaa.

Jokainen ostettu pääsylippu tai ilmaistapahtuman yleisössä vietetty hetki kertoo taidemaailmalle sen, että sinä välität ja haluat osaltasi tukea taiteilijoiden ikuista pyrkimystä tuoda valoa tähän pimeään maailmaan.

Joten ihan vaikka näin ystävänpäivän kunniaksi – vie läheisesi teatteriin tai konserttiin ja syleilkää sen tuomaa vapautusta arjen murheista. Nähkää esiintyjien silmistä se ilo ja kiitollisuus, jonka olette saaneet aikaiseksi tulemalla paikalle. Katsokaa, nauttikaa ja kiittäkää aplodein, sillä he tekivät tämän kaiken juuri teille.

Kirjoittaja on joensuulainen kulttuurin moniottelija.