Kolumni: Näin kaventuu maailmamme

Pitihän asia tarkistaa Vaara-kirjastojen palvelupäälliköltä Riitta Kankaalta: lehtien maksullisia sisältöjä ei todellakaan voi lukea ilmaiseksi kirjastoissa.

– Aika ajoin kysymme lehdiltä, mutta ainakaan toistaiseksi ne eivät ole lähteneet myymään niitä kirjastoille. Ymmärrän sen, koska kyse on heidän ansaintalogiikastaan, Kangas kertoi Karjalan Heilille.

Niin ymmärrän minäkin, ja pöhköltähän tuo koko kysymys kuulostaa: ettäkö ilmaiseksiko pitäisi ammattilaisten työstä nauttia.

^{Pöhkö kysymys} kumpuaa ajasta, jolloin painetuissa lehdissä vielä oli esillä koko toimitusten työ ja jolloin totuimme siihen, että lehtiä saa lukea ilmaiseksi kirjastojen lukusaleilla.

Saahan niitä lukea yhä, mutta kun printtiversiot ovat vain kalpeita aavistuksia siitä, mitä kaikkea verkkoversioista löytyy, maailmankuvamme on alkanut kaventua.

Harvalla on varaa maksaa monelle eri talolle siitä, että pääsee käsiksi maksulliseen aineistoon. Oman alueen ulkopuoliseen tarjontaan tutustuminen ei ole enää mahdollista samalla tavalla kuin joskus vuosituhannen alussa.

Vuosituhannen alussa tosin lukeminen oli muutenkin erilaisissa mittasuhteissa.

^{Kirjallisuudessa} puhutaan äänikirjojen suosiosta ja painettujen kirjojen vähäisestä myynnistä sekä siitä, kuinka paljon vähemmän kirjailijat saavat tuloja äänikirjoista.

Suosituimmat sanataiturit vetävät muodosta riippumatta, mutta miten käy niille kirjoittajille, joiden lukijakunta ei ole suurensuuri? Oman tekstin julki saaminen on yhä vaikeampaa, ja jos se vielä vaikeutuu, ollaan tosi vakavien pohdintojen äärellä.

Mistä riittää materiaalia äänikirjoillekaan, jos printtijulkaiseminen vaikeutuu liikaa ja syö kirjoittajien motivaatiota? Mistä saamme jatkossa ne kaikkien rakastamat kertojat, joita kysytään niin painettuina kuin valmiiksi luettuinakin?

^{Monimuotoisuuteen} tämäkin pohdinta kiertyy. Ei kirjallisuus pitkälle pötki pelkillä tähdillään, tarvitsemme myös siellä taustalla olevia löytöjä, joita voi suositella kavereille.

Ymmärränhän minä kaikkia osapuolia.

Ymmärrän heitä, joiden mielestä kirjan kuunteleminen on niin paljon lukemista kätevämpää, koska samalla voi puuhailla jotain muuta. Ymmärrän lehtitaloja, jotka keskittyvät digiin ja pitävät printin minimaallisena, koska printin tekeminen vain on niin älyttömän kallista eikä sille ole riittävää kysyntää.

Ymmärrän ja mietin, millaista näivettymistä kohti me olemme matkalla. Salaisesti haaveilen, että jossain vaiheessa nousevat esiin ensimmäiset hipsterit, jotka alkavat vaatia hyvin tehtyä printtiä, koska tekstin ja taiton makustelu vain on niin siisti juttu.