Kolmannen romaaninsa pian aloittava Joonatan Tola, 39, antaa itselleen kirjoitustehtäviä vaikka maitopurkista
”Kirjoittaminen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii istumalihaksia”, Joonatan Tola kuvailee. Kuva: Henri Jumppanen
Syksyn lehdet putoavat, kun Pyhäselän yli kantava tuuli siirtää pilviä auringon edestä.
– Syksy on kaunista aikaa, mutta tietyt lapsuuden kokemukset isän itsemurhasta lähtien ovat värittäneet syksyjäni. Omien lapsien myötä olen oppinut näkemään syksyn värit eri tavalla, kertoo kirjailija Joonatan Tola kulkiessaan Kuhasalon luontopolulla lokakuisena aamuna.
Joensuussa perheineen asuvalta Tolalta, 39, on julkaistu kaksi romaania, Punainen planeetta (Otava, 2021) ja Hullut ihanat linnut (Otava, 2023). Teoksissaan Tola on tarkastellut avoimesti omaa elämäntarinaansa kaunokirjallisin keinoin. Ensi vuoden alussa Tola aloittaa romaanisarjaa jatkavan kolmannen osan kirjoittamisen.
Kirjailijalle syksy on Tolan mukaan kirjallisuustapahtumien ja kirjailijavierailuiden aikaa. Nykypäivän kirjailijan työtä hän kuvaa kaksijakoiseksi. Työ on paljon muutakin kuin kirjoittamista.
– Kirjoittamisen lisäksi on julkinen puoli, kirjailijalta edellytetään nykyään myös sosiaalisia taitoja. Ei tämä siinä mielessä ole mitään sulkeutuneen introvertin hommaa.
Joonatan Tola on oppinut lastensa myötä nauttimaan syksyn kauneudesta. Kuva: Henri Jumppanen
Tola kertoo oppineensa tykkäämään esiintymisistä, mutta varsinkin sosiaalisessa mediassa itsensä julkituominen ja piilomarkkinointi on vaatinut paljon totuttelemista.
– Se on ollut vaikeaa ja ehkä vähän vastenmielistä. Olenkin huomannut, että parasta somea on ollut se, etten someta mitään.
Monien mielikuvissa kirjailija elää edelleen esimerkiksi baareissa notkuva keikarina tai erakkona, joka ilmoittaa olemassaolostaan kirjan muodossa. Joonatan Tola kertoo, että hänen kohdallaan tällaiset romantisoidut oletukset eivät toteudu. Tola työskentelee pitkälti virastoaikoina työhuoneellaan. Tämä mahdollistaa myös sen, että kirjailijalla jää riittävästi aikaa perheelleen.
– Kirjoitan pienissä pätkissä ja kävelen paljon ympyrää työhuoneessani. Istun sitten alas ja laitan sen ylös, mitä kirjoitushermo tuottaa.
– Puhun myös paljon itsekseni työskennellessäni. Puoliso sitä aluksi ihmetteli, kun ei tiennyt, mistä on kyse, mutta nykyään hän naureskelee sille, Tola avaa työskentelyään.
Tolalla on myös käytössään menetelmiä, joilla hän välttää tyhjän paperin kammon ja pysyy tuotteliaana. Hän antaa itselleen kirjoitustehtäviä.
– Minulla on yleensä mielessäni jokin tarkkarajainen ja suppea asia, josta lähden kirjoittamaan. Se voi olla vaikkapa maitopurkki.
– Tällä metodilla vältän sen, ettei tule tilannetta, etten tiedä, mistä kirjoittaisin.
Joonatan Tola
Syntynyt vuonna 1983.
Joensuussa asuva kirjailija, suomen kielen maisteri ja väitöskirjatutkija.
Julkaistu kaksi kirjaa: Punainen planeetta (Otava, 2021) ja Hullut ihanat linnut (Otava, 2023).
Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta.
Ei osaa nimetä lempiväriään, koska miettii, mitä muut värit ajattelevat, jos hän valitsee vain yhden.
Harrastaa shakkia.
Tykkää laittaa ruokaa. Tällä hetkellä suosikkiruokana melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka.
Myös sisäinen kriitikko kannattaa Tolan mukaan laittaa lomalle, kun haluaa tuottaa tekstiä.
– Ensimmäinen kirjoittamani rönsy on yleensä julkaisukelvoton, mutta kirjailijan tehtävä on kirjoittaa se uudestaan – hioa ja parannella lauseitaan.
Romaanin kirjoittaminen koostuu Tolan mukaan useista työvaiheista. Romaanin ensimmäistä käsikirjoitusta hän kuvaa suureksi luomisvaiheeksi, jolloin kirjan maailma kielikuvineen syntyy ja hahmot alkavat rakentua.
– Se on mukava vaihe, koska silloin kirjailijalle itselleenkin tulee yllätyksenä, kuinka hahmot alkavat elämään. Tässä vaiheessa helposti uppoutuu itsekin hyvin syvälle kirjan maailman.
– Sen jälkeen käsikirjoitusta kirjoitetaan yleensä useita kertoja uudestaan kustannustoimittajan palautteen pohjalta. Se on enemmän sitä mekaanista lausetason hinkkaamista, jolloin tekstistä pyritään tekemään mahdollisimman luettavaa – nykyään myös kuunneltavaa, Tola kuvailee.
Tolan kirjat pohjaavat avoimesti elettyyn elämään. Mustan huumorin sävyttämissä teoksissa ei kaihdeta avata elämän kipukohtia, kuten Tolan rikkinäistä lapsuutta. Omien kokemustensa avaamista yleisölle kirjailija ei enää juurikaan mieti.
– Se on helpottanut myös minua, kun enää ei tarvitse häpeillä ja salailla omaa historiaansa. Olen saanut myös paljon positiivista palautetta, kun olen tullut julki ja puhunut vaikeista asioista, kuten perheessä tapahtuvasta itsemurhasta ja suvun sisäisistä ristiriidoista.
Joonatan Tolan kirjat pohjaavat avoimesti elettyyn elämään. Hän on käsitellyt niissä muun muassa rikkonaista lapsuuttaan. Kuva: Henri Jumppanen
Ennen romaanisarjan aloittamista Tola kävi läpi pitkän psykoterapiaprosessin, jossa hän sai käsiteltyä traumansa siihen kuntoon, etteivät ne halvauttaneet enää hänen elämäänsä.
– En suosittele ketään kirjoittamaan näin läheltä omaa elämäänsä, koska yleensä siitä tulee vaivaannuttavaa tekstiä. Jos päättää kirjoittaa elämästään, niin vähintään 15 vuotta on hyvä olla väliä tapahtumiin, että saa sopivaa etäisyyttä omakohtaisiin teemoihin.
Kirjoittamisesta Tola itse innostui parikymppisenä, jolloin hän alkoi miettiä vakavissaan kirjailijaksi ryhtymistä.
– Aloin silloin kirjoittaa ja lukea paljon. Lukeminen kuuluukin oleellisesti kirjoittamiseen, koska kielen osaaminen edellyttää lukemista.
– Lukeminen on parhaimmillaan ihanaa ja tekee ihmiselle hyvää, varsinkin tässä digiähkyn ajassa, jossa mennään nukkumaan puhelin kädessä ja herätään puhelin kädessä.
Perhe ja omat lapset ovat Joonatan Tolalle rakkain vastapaino kirjailijan työlle.
– Heistä olen rajattoman onnellinen, samoin siitä, että saan asua maassa, jossa on rauha.
Lisätty tietolaatikko Joonatan Tolasta kello 9.40.