Heilin koeajo: Avolavalla on erikoiset sukujuuret

Mikä on ollut Amerikan suosituin automalli vuosikymmenien ajan? Se on eurooppalaisen silmin hurjan kokoinen Ford F-150 avolava-auto. Täten oli luonnollista, että Volkswagen on tehnyt uuden Amarokin yhteistyössä amerikkalaisen Fordin kanssa.

Toisen sukupolven Amarok on nimittäin teknisesti F-150:tä pienemmän Rangerin kanssa samanlainen, eli kaikki mikä on periaatteessa katseilta piilossa, on näissä autoissa samaa. Kumpikin valmistaja on sitten tehnyt autoistaan ulkoisesti oman näköisensä, ja ainoat vaihtokelpoiset ulkoiset osat ovat ovet.

^{Keulalla säleikössä} komeilee V6-merkki, ja tälle on selvä syy. Suurin osa Amarokin ostajista on halunnut autonsa nimenomaan isommalla ja tehokkaammalla V6-moottorilla, joka on nyt kolmelitrainen turbodiesel. Se omaa monenlaisia sukujuuria ja sitä on aiemmin käytetty Fordissa, Jaguarissa ja Land Roverissa.

Tehoa se antaa 241 hevosvoimaa ja vääntöä 600 newtonmetriä. Kiihdytys sataseen tapahtuu nelivetoisella pick-upilla 8,8 sekunnissa, ja sadan kilometrin maantielenkillä kesänopeusrajoituksella kulutus oli 9 litraa.

Moottori on käyntiääneltään hyvin sivistyneen kuuloinen, ja käynti on huomiota herättävän värinätöntä. Amarok on toki rungollinen auto, joten ajossa taas sitten on kaikenlaisia rungolliselle autolle tyypillisiä värinöitä ja tärinöitä.

^{Alustaratkaisu on} varsin perinteinen: edessä on erillisjousitus ja takana jäykkä taka-akseli lehtijousilla. Koeajoauto oli kaksipaikkainen pakettiauto, eli vaikka itse matkustamo on neliovinen, takana on lähinnä tavarankuljetukseen soveltuva tila. Kuormatilan eli lavan pituudeksi kerrotaan 1 651 millimetriä.

Koeajo-Amarok tuntui olevan noin 75 000 euron hintaisena varsin maastokelpoisen oloinen auto, ja sillä uskaltaa hyvin poiketa pikitieltä pois.

Taka-akselilta löytyy erikseen napista kytkettävä perälukko, ja nopealla ja hitaalla nelivetoajotilalla auto tuntui olevan haluton kääntymään, mikä kielii myös keulalla olevan jotain. Ajotilavalitsimesta voi lisäksi erikseen valita automaattisen nelivetotilan tai tehdä autosta pelkän takavedon. Sen verran maastokelpoisuutta tuli kokeiltua lopputalven lumilla lumikinoksen päälle kulmittain ajamalla, että kuskilta loppuu ensin uskallus, minkälaiseen paikkaan autolla uskaltaa ajaa, kuin autosta etenemiskyky.

^{Kuka vielä} muistaa Ford Galaxyn, Volkswagen Sharanin ja Seat Alhambran eli tila-autot 2000-luvun vaihteesta?

Ne olivat konserniyhteistyötuotteita. Uusi Volkswagen Amarok on yksi esimerkki eri autokonsernien välisestä yhteistyöstä. Pari vuotta sitten kaksi suurta jättiläistä löi kättä päälle, ja samalla sovittiin työnjaosta. Ford vastaa tulevan volkkarin ajolavan ja pakettiauton kehitystyöstä, ja samalla juuri kohta myyntiin tuleva Fordin sähköauto perustuu vahvasti volkkarin kehittämään perusrakenteeseen.

Vaikka autot ovat päällepäin kovasti tutun oloisia oman merkin asiakkaille, pinnan alla onkin sitten paljon yhteistä. Se ei välttämättä ole huono asia, vaan täten saadaan säästettyä paljon kehityskuluja ja auto muutenkin nopeammin markkinoille. Se on nykyaikaa.