Heili teatterissa: Joen sydän tarjoaa lämpöä ja loistoa loskan keskelle

Joensuun kaupunginteatteri: Joen sydän

Ohjaus: Aleksis Meaney

Käsikirjoitus: Piia Peltola

Päärooleissa: Maria Karhapää ja Jaakko Tohkanen

Kaupunginteatterin kevätkausi räjähtää käyntiin rokkaavalla musiikkinäytelmällä Joen sydän. Joensuun kaupungille suunnattu rakkaudenosoitus nappaa katsojan mukaansa joensuulaislähtöisten artistien musiikin voimalla. Musiikkikattauksessa kuullaan muun muassa Hassisen konetta, Ismo Alankoa, Lyytiä ja Stellaa.

Rakkauden kanssa takkuileva Johanna olisi valmis luovuttamaan sydämensä Pielisjoen syvyyksiin. Hän joutuu kuitenkin kohtaamaan rinnasta irrotetun Sydämensä, jonka kanssa hän lähtee ajan virran matkaan selvittämään rakkauden syvintä olemusta. Keskenään kyräilevä kaksikko mutuilee rakkauden olemuksen perään saapuen subjektiiviseen lopputulemaan, miten rakkaus on omakohtainen kokemus itse kullekin.

Näytelmää yhdistävä juoni rinnastaa Johannan Dickensin saituriin, mutta kummitusten sijasta hänen oppaakseen menneeseen, nykyiseen ja tulevaan asettuukin Pielisjoki. Luonnonläheinen keskiö Pielisjokeen tuo tasapainoa muuten urbaanille tunnelmalle, sillä lähiluonto ja ympäröivät pitäjät ovat myös oleellinen osa Joensuuta. Sydämen tuominen omaksi hahmokseen tarjoaa Johannalle mahdollisuuden itsetutkiskeluun päivittäen klassista ”näin sinusta tulee parempi ihminen” -moraalioppista kertomusta sulatettavampaan muotoon.

Historian havinaan sijoittuvat jaksot kartoittavat Joensuun historiaa esihistoriasta Ilosaaren nimeämiseen ja paikalliseen baarikierrokseen. Kohtaukset menneisyydestä ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia ja upeasti toteutettuja. Erityisen hätkähdyttävä on katsaus sisällissodan punavankien joukkosurmasta. Kohtauksen tunnelma on raskas ja ahdistava, jota edistää sovitus Moto moton Totuus palaa -kappaleesta. Nosto kipeästä totuudesta kaupungin historiasta on merkittävä ja tuo vaihtelua ainaiseen skiniliikkeen muisteluun.

Rajatun musiikkikatalogin kanssa työskentelyn vaarana on, että kappaleet tuntuvat päälleliimatuilta muuhun tarinaan verrattuna. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa Joen sydämen kanssa. Kappaleet nivoutuvat tarinaan luontevasti. Eve Pietarisen ja studiobändin sovitukset osuvat ja uppoavat. Kuoro-osuudet kihelmöivät musikaali-intoilijan korvissa samaan aikaan kun rokkihenkinen terä säilyy.

Joen sydän on kokonaisuudessaan viihdyttävä ja nautinnollinen kokonaisuus. On virkistävää uppoutua kotikaupungin hyviinkin puoliin ja oppia samalla jotain uutta paikallishistoriasta. Yleisen keskusteluilmapiirin taipuessa valituksiin Joen sydän kertoo yhteisestä kaupungista ihmisiä yhdistävän musiikin voimin.