Sulo Pikkaraisen ja Petteri Kontkasen erilaiset musiikkimieltymykset täydentävät toisiaan

Kaksikko tuntee toisensa jo saman taloyhtiön pihalta, mutta musiikillinen yhteistyö virisi, kun pitkän linjan muusikko Sulo Pikkarainen kuuli naapurinpojan Petteri Kontkasen laulavan karaokea.

– Aloitin viime syksynä Karjalan Karaokeklubissa, ja sitten tuo Sulo kuuli minun laulavan. En tiedä, missä mielenhäiriössä se oli kun se pyysi, että tulisin sen kanssa keikalle, Kontkanen kertoi Päivänurmen Torikahviossa heitetyn keikan jälkeen.

^Ensimmäinen keikka toteutui heinäkuussa 2024 Tuulaakissa, mutta sitä edelsi talvi, jonka aikana harjoiteltiin setillinen lauluja, lähinnä iskelmää ja vanhoja rock-klassikoita.

– Samassa taloyhtiössä kun asutaan, minulla on joka vuosi pihatalkoissa kitara, ja Petterikin lauloi siellä joskus. Sitten kun kuulin viime kesänä Petterin karaokelaulua, kysyin, että miten olisi, jos ruvettaisiin yhdessä treenaamaan.

Pikkarainen aloitti keikkailun trubaduurina 1970-luvulla, silloin muiden töiden ohella. Nyt hän on eläkkeellä ja kiertää keikoilla 300–400 kilometrin säteellä.

Heinäkuuksi oli sovittu keikka Tuulaakiin, ja se oli hyvä paikka Kontkasen tulikasteelle muunkin kuin karaokeyleisön edessä.

– Porukka oli siellä ihmeissään ja minäkin olin, kun ihmiset kyylehti siellä, kun määrättyjä kappaleita soitettiin, Pikkarainen muistelee.

Kontkanen sanoo löytäneensä Pikkaraisen kanssa itsestään uuden puolen.

– Luulin aina, että en osaa laulaa rokkikappaleita, mutta näköjään tämä sujuu jollain tavalla, hän sanoo.

– Minä kun soitan Skorppareita ja kaikkea mahdollista, olen yrittänyt saada Petterinkin laulamaan englanninkielisiä kappaleita. Pikkarainen kertoo.

^{Kontkanen sanoo} yllättyneensä rokin sujumisesta, koska hän on aina ollut enemmän iskelmämies.

– Tangoon ääneni taipuu hyvin, mutta Suli ei harrasta sitä lajia. Minä taas en ollut edes testaillut rokkia.

Oman sävynsä kaksikon yhteiseen esiintymiseen tuo se, että Kontkanen on näkövammainen ja opettelee biisit kuuntelemalla, suurelta osin Youtubesta. Pikkaraisen sovituksissa on sen jälkeen oma totuttelunsa.

– Sehän tässä on, että kun minä treenaan levytettyjä versioita ja keikoilla on omia sovituksia, sanon aina Sulille, että tinttaa jollakin, kun se alkaa, kun en minä muista puoliakaan niistä sovituksista, Kontkanen kertoo.

Torikahviossa Kontkasen ääni sai kuulijoiden kehut. Onko keikkoja tulossa lisää?

– Sehän on periaatteessa sovittavissa vaikka ensi lauantaiksi. Siinä vain on se, että olen sopinut keikat trubaduurina, ja yhdessä jos mennään, jotain pitäisi antaa Peter Panillekin, Pikkarainen pohtii.

Toisaalta keikat poikivat aina uusia keikkoja.

– En pistä vastaan, jos tämä hommaa lähtee liikkeelle isommalti. Jos mietin, millainen muusikko haluaisin olla, niin ehkä juuri semmoinen, joka kiertää tanssilavoja ja on suhteellisen tasaisesti suosittu, Kontkanen sanoo.