play

Estot pois ja kohti oman näköisiä valintoja arjessa

Yhteisötaiteilija Kati Häyrinen vetää työpajoja, joissa luovuus pääsee irti.

Yhteisötaiteilija Kati Häyrinen vetää työpajoja, joissa luovuus pääsee irti. Kuva: Aimo Salonen

Aimo Salonen

Niin mutta miten ne jarrut saa itsestään pois?

Yhteisötaiteilija Kati Häyrinen on juuri puhunut haastattelussa luovuuden voimasta ja siitä, kuinka meissä jokaisessa on luovuutta ja kuinka pienetkin heittäytymiset voivat saada aikaa positiivisia asioita, mutta ongelmanahan on se tilanteen pelottavuus.

Yhteistaiteilijan vetämässä porukassa pitäisi tömistellä jalkoja ja päästellä erilaisia ääniä, mutta kuinkas heittäydyt, kun estot ovat juurtuneet syvälle sieluun.

– Kynnys tietysti on olemassa, ja sitä me olemme paljon pohtineet täällä tiimissä, myöntää Häyrinen.

Kaavilaistaustaisella Häyrisellä on menossa marraskuun loppuun saakka kestävä kolmekuukautinen pesti Joensuun kaupungin kulttuuripalvelujen yhteisötaiteilijana.

Työnkuvaan kuuluu mennä erilaisten ryhmien ja yhteisöjen luo ja miettiä yhdessä, miten taideprojekteja aletaan tehdä. Teatterialan ihmisenä Häyrinen suuntaa toimintaa draaman puolelle. Tulossa on muun muassa marraskuussa yhdessä Arjesta Selviytyjät ry:n kanssa vedettävä Luovuuden herättely -tuokio Hukanhaudan vanhalla puukoululla.

Meissä kaikissa on luovuutta, joka näkyy eri tavoin. Osa kirjoittaa, osa laulaa, osa tekee hirmu hienoja leivonnaisia.
Kati Häyrinen

– Meissä kaikissa on luovuutta, joka näkyy eri tavoin. Osa kirjoittaa, osa laulaa, osa tekee hirmu hienoja leivonnaisia. Osa tekee arjessa oman näköisiä valintoja, ja sekin on luovuutta, Häyrinen sanoo.

Arjessa tehtävistä oman näköisistä valinnoista on lyhyt matka siihen, mitä kaikkea hyvää seuraakaan, jos omat estonsa saa pois ja uskaltaa päästää itsessään piilevät voimat irti.

– Kun ihminen uskaltaa heittäytyä, tulee vapautumisen tunne. Enää ei mennäkään missään putkessa suorituspaineen alla, ja asiat alkaa nähdä eri tavalla.

Hukanhaudalla koettavaa Luovuuden herättelyä Häyrinen kutsuu eräänlaiseksi sisäänheittotuotteeksi, puolen tunnin maistiaiseksi siitä kaikesta, minkä keskelle pitemmissä työpajoissa pääsee.

– Lähdemme liikkeelle vaivihkaa luontevista asioista, kuten toisen silmiin katsomisesta, siinä tilanteessa olosta, Häyrinen kertoo.

Tilanne on tuttu vaikkapa kesäteatterilaisille, jotka harjoituskauden alussa kokoontuvat ensimmäisiin harjoituksiinsa ja ottavat tuntumaa siihen, millainen tämänkertainen työryhmä on. Alkulämmittelyssä ollaan ringissä ja yritetään pyydystää jonkun toisen katsetta, ja jos siinä onnistutaan, vaihdetaan keskenään paikkoja samalla, kun katsehaasteen saanut yrittää pyydystää katseen joltain toiselta, jonka kanssa taas vaihdetaan paikkoja.

Yllättävän nopeasti ringistä alkaa kuulua naurua.

– Siinä tilanteessa saatan ehkä kertoa myös omasta polustani, Häyrinen valottaa tunnelman laukaisua.

Yhteistaiteilijan oman luovuuden juuret vievät Kaavin Maarianvaaraan, missä hän harrasti aikoinaan näyttelemistä Juhani Joensuun vetämässä nuorisoteatterissa.

– Silloin minulla oli haave, että kouluttaudun näyttelijäksi. Sitten tapasin kuopiolaisen poikaystävän ja päädyin siihen, että prioriteetti opiskelupaikalle onkin Kuopio.

Häyrinen opiskeli sairaanhoitajaksi ja teki 25-vuotisen uran ensin sairaanhoitajana ja sitten esimies- ja asiantuntijatehtävissä.

Koronavuoden kynnyksellä rupesi polttelemaan, että se muuten jäi kokeilematta se näyttelijäpolku, eikä se ajatus jättänyt rauhaan.
Kati Häyrinen
Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Koronavuoden kynnyksellä rupesi polttelemaan, että se muuten jäi kokeilematta se näyttelijäpolku, eikä se ajatus jättänyt rauhaan, Häyrinen kertoo.

– Muistin, että Niittylahdessahan on opisto, joka kouluttaa näyttelijöitä. Otin yhteyttä, että olenko sinne liian vanha ja onko se nuorille suunnattu. Hyytiäisen Janne vastasi, että ei todellakaan, laita hakemus.

Häyrinen opiskeli vuoden Niittylahdessa ja alkoi saada Kuopiossa teatterialan töitä.

– Päädyin 25-vuotisen työuran jälkeen irtisanoutumaan vakipaikasta. Omalla esimerkilläni haluan kannustaa muitakin heittäytymään. Pienikin heittäytyminen saa aikaan positiivisia asioita.

Kuvaa mennään ottamaan ulos. Puissa näkyvä ruska antaa näyttävämmän taustan kuin työhuoneen seinä, mutta kuvaaja törmää puistossa katkokseen omassa luovuudessaan. Heittäytymistäkään ei löydy nyt tarpeeksi siihen, että uskaltaisi pyytää Häyristä vääntäytymän johonkin lennokkaaseen asentoon.

– Mitenhän minä nyt saisin sinut pois tuosta töröttävästä asennosta...

Häyrinen väläyttää hymyn ja levittää kätensä.

Luovuuden herättely -tuokio Hukanhaudan vanhalla puukoululla keskiviikkona 8.11.2023 kello 12.30–13.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta