Bluesin kautta löytyi vapaus, sanoo Suomen mestari Joonas Pihlaja

Hautausmaa on hyvä paikka vaikka blues-biisin synnylle, sanoo muusikko-puutarhuri Joonas Pihlaja, tuore huuliharpunsoiton SM-kilpailujen blues-sarjan voittaja.

– Täällä kun saa puurtaa aika paljon itsekseen, päässä tulee rallateltua monenlaisia lauluja, ja on niistä syntynyt ihan valmiitakin biisejä, Joensuun ortodoksisella hautausmaalla työskentelevä Pihlaja sanoo.

– Suoraan noista haudoista ei ole vielä tullut biisejä, mutta monesti olen kiinnittänyt huomiota joihinkin hautakiviin ja miettinyt, että mikähän tarina tässä taustalla on. Miksei ne kivet voisi inspiroida myös ihan biisinkin tekoon.

^{Kristiinankaupungista} kotoisin oleva Pihlaja, 39, on musisoinut kolmisenkymmentä vuotta. Joensuuhun hän muutti parikymmentä vuotta sitten, ja viime aikoina hänet on opittu tuntemaan täällä Lopunajan viihdeorkesterin muusikkona, joka hallitsee monia soittimia trumpetista sahaan.

Vireillä on myös sooloprojekti nimellä JJ Pihlaja, ja sitä varten mies työstää biisejä, joita alkaa olla koossa jo keikkasetillinen.

– Osa biiseistä on käännösbiisejä, osa semmoisia, että olen inspiroitunut jostakin blues-biisistä ja tehnyt siitä ihan omanlaisen version, Pihlaja sanoo.

– Mitään suoria käännöksiä en ole tehnyt, ennemmin semmoisia, että olen yrittänyt säilyttää alkuperäisen hengen, kun olen muokannut suomenkielisiä sanoituksia omaan suuhuni paremmin sopiviksi.

Oriveden SM-kisassakin Pihlajan toinen kilpailukappale oli omaa tekoa, mistä SM-pronssia napannut Joensuun musiikkielämän pitkäaikainen vahva mies Hannu "Heavy" Tikkanen antoi täyden tunnustuksen.

– Kaksi ensimmäistä sijaa meni ihan oikeutetusti erittäin taitaville nuorukaisille, jotka olivat valmistelleet loistavat kilpailubiisit kaikilla bluesin mausteilla, Tikkanen kirjoitti Facebookiin.

Pihlaja naurahtaa Heilin haastattelussa, että itse asiassa hän tutustui Tikkaseen vasta edellispäivänä, kun Henri Jumppanen teki kaksikosta omaa haastatteluaan.

– Orivedellä katsoin, että tuossa on kyllä tosi tutun oloinen tyyppi ja varmasti olen törmännyt häneen Joensuussa useastikin. Siinä vain oli kisajännitys päällä ja olin tosi keskittynyt omaan suoritukseeni, Pihlaja muistelee.

– Henrin haastattelussa sitten tutustuttiin. Tosi mukava tyyppi, heti lähti jamit käyntiin ja suunnittelu mahdollisesti tulossa olevasta blues-iltamasta.

^{Loistavat kilpailubiisit} kaikilla bluesin mausteilla, kehui Tikkanen Facebookissa. Mitä ovat bluesin mausteet?

– Tuo on kyllä iso, laaja kysymys...

Pihlaja pysähtyy miettimään, miten hän laajan asian tiivistäisi, ja kysyjä supistaa aluetta: mitkä ovat bluesin mausteet, jos puhutaan huuliharpusta?

– Blueshuuliharppuun kuuluu oleellisesti nuottien taivuttaminen, niin sanottu bendaaminen. Afroamerikkalaiset muusikot hoksasivat sen ensimmäisenä, kun he halusivat soittaa heidän kulttuurilleen ominaista musiikkia ja käyttää semmoista musiikillista kieltä, joka kuuluu heidän kulttuuriinsa.

Pihlaja sanoo, että diatonisessa huuliharpussa ei edes ole bluesasteikkoa ja konkretisoi sanomaansa ottamalla vertailuksi pianon:

– Kyse on samasta asiasta kuin että pianossa olisi vain valkoiset koskettimet. Bluesissa käytetään paljon mustia, ja ne pitää löytää huuliharpulla juuri niillä taivutuksilla. Oleellista on, että soittimilla pyrittiin tavallaan lähestymään laulun ilmaisuvoimaa.

Vaikka Pihlaja kuuntelee ja soittaa musiikkia monipuolisesti, hän tunnustaa rakkauttaan nimenomaan bluesiin.

– Innostuin, kun löysin teini-ikäisenä isän blues-vinyylit. Lapsesta saakka olin soittanut musiikkiopistossa trumpettia ja minulla oli klassinen tausta, mutta se rupesi maistumaan puulta. Bluesin kautta löysin improvisoinnin ja vapauden musiikin tekemiseen.

Entäpä nyt, miten musiikkiura etenee tästä eteenpäin?

– Tarkoitus on hommata keikkaa tällä sooloprojektilla. Kuva olisi jo nyt syksylläkin jotain keikkaa soittaa ja eiköhän jotain tulekin, ja keväälle sitten toivottavasti enemmän.