Historia: Levollisen tunnelman kuva

^Heinäkuussa 2020 minulla oli mahdollisuus tavata Joensuussa 1900-luvun taitteen molemmin puolin valokuvaajana toimineen Tuomo Ahokkaan toisen puolison, Hilma Leväsen, sisarusten sukuhaaraa edustanut henkilö. Tällä kaukaisella Ahokkaan puolison sukulaisella oli mukanaan vanhoja valokuvia sisältänyt valokuva-albumi.

Pääosin vapaamuotoisia perhekuvia sisällään pitäneen albumin sisäkanteen oli kirjoitettu käsin albumin omistajan eli Hilma Leväsen nimi sekä vuosi 1911. Monet albumissa olleiden valokuvien henkilöistä oli nimetty kuvien viereen jälkikäteen.

Tunnistajina olivat olleet ne Hilman sisarusten läheiset, jotka kuvissa olleita olivat joskus aikojen saatossa muistaneet.

Yksi albumissa olleista kuvista oli valokuvaamossa otettu perhekuva, jota katsoessa syntyi, syystä tai toisesta, levollinen mielikuva. Kuvan yhteydessä ei ollut kirjattua tietoa siitä, keitä kuvassa on. Vanhaa albumia esitellyt henkilö ei myöskään tiennyt kuvassa olleiden nimiä.

^Jostakin syystä, ehkä valokuvan jonkinlaista levollisuutta synnyttävän tunnelman vuoksi, tuli muutama kuukausi myöhemmin ajatus kysyä valokuva-albumin omistajalta vielä uudelleen, tietäisikö tai muistaisiko hän nyt, keitä kyseisessä kuvassa mahdollisesti on. Ei tiennyt.

Asia jäi sikseen, kunnes saman vuoden marraskuun lopulla kuvassa olleet henkilöt tulivat jälleen mieleen. Heräsi ajatus, että ehkä kuvasta voisi kysyä Pohjois-Karjalan museon kuva-arkistolta. Ei se ottaisi, jos ei antaisikaan.

Kuva-arvoituksen kohdalla yhteydenotto museoon oli järkeenkäypää siksi, että valokuva-albumin alkuperäinen omistaja oli asunut Joensuussa 1900-luvun alkupuolella. Kuvassa olleet henkilöt saattoivat siten liittyä Pohjois-Karjalaan ja Joensuuhun.

^Odotusarvo kuvassa olleiden henkilöiden tunnistuksesta, museon hallussa olevan jonkin toisen valokuvan perusteella, oli toisaalta vähäinen. Ennakoitu ennuste toteutui. Kuvan henkilöt olivat museollekin tuntemattomia.

Aikaa kului ja asia unohtui. Vuoden 2023 lopulla tapahtui kutenkin jotakin erikoista. Eräässä Hilma Leväsen jäämistöstä löydetyssä toisessa paperisessa valokuvassa vaikutti olevan nainen, joka näytti muistuttavan arvoituksellisessa perhekuvassa ollutta.

Henkilö näytti nuoremmalta, mutta kasvojen piirteet olivat samankaltaiset kuin vielä mysteeriksi jääneessä perhekuvassa. Valokuvan yhteydestä löytyi suuri bonus: henkilön nimi käsin kirjattuna.

^Verrattaessa löydettyä henkilövalokuvaa aiempaan arvoitukselliseen perhekuvaan varmistui se, että molemmissa kuvissa oli sama nainen. Ikuiseksi arvoitukseksi jo lähes varmuudella arvellun perhekuvan yksi henkilö oli nyt tunnistettu Helena Bredenbergiksi.

Muutaman vuoden kokemus sukututkimuksen koukeroista oli jatkoselvittelyssä hyödyksi. Hiljalleen, pala palalta, rakentui yhden tiedossa olevan nimen perusteella tietoa kaikkien perhekuvassa olleiden henkilöiden nimistä ja osittain myös heidän elämänsä tarinoista.

^Lopulta selvityksistä paljastui, että valokuvaaja Tuomo Ahokkaan toisen puolison, Hilma Leväsen, äiti oli albumin perhekuvassa olleen naisen isosisko. Siten mysteerikuvassa ollut nainen, Helena Bredenberg, oli Hilman täti. Kuvassa olleet nuoret lapset olivat puolestaan Hilman serkkuja.

Kun perhekuvassa olleiden lasten iän pystyi ulkonäön perusteella melko hyvin arvioimaan, oli pääteltävissä myös valokuvan kuvausaika. Se vaikutti olevan joko vuosi 1910 tai 1911. Kuva näytti olevan siis samalta ajalta, jonka Hilma Levänen, myöhemmin Ahokas, oli valokuva-albuminsa etukannen sisäsivulle nimensä viereen kirjannut.

Mysteerivalokuvassa esiintyneet valokuvaamon taustalavasteet vaikuttivat nekin jollakin tavoin tutuilta. Vertailtaessa niitä Tuomo Ahokkaan valokuvausuralta säilyneisiin valokuviin asia varmistui. Mysteerikuvan taustalavasteet olivat selkeästi Ahokkaan kuvaamosta.

Oli onnekasta, että alkuperäiset Tuomo Ahokkaan valokuvausuralta säilyneet lasinegatiivit oli saatu digitoitua muutama vuosi sitten. Digitaalisista kuvista pystyi katsomaan, löytyisikö Hilma Leväsen vanhassa albumissa olleen paperivalokuvan tuottamiseen tarvittua alkuperäistä lasinegatiivia vuodelta 1910 tai 1911.

^{Mysteerikuvan} taustalla ollutta alkuperäistä lasinegatiivia ei löytynyt, mutta löytyi toinen lasinegatiivi vuodelta 1911, jossa Bredenbergin perhe poseerasi miltei samanlaisessa sommitelmassa.

Kuva-arvoituksen suhteen oli jo päästy pitkälle, mutta vielä paljastui kirjallisista arkistolähteistä puutarhuri Karl Gustaf Bredenbergin kohtalo. Siitä pystyi päättelemään myös todennäköisyyden sille, miksi perhekuva oli otettu juuri siihen aikaan.

Joensuun pormestari Johan Alfred Nysténin puutarhanhoitajana Bredenberg oli sairastanut 1900-luvun alkuvuosina jo pidemmän aikaa. Kun omat liiketoimet päätyivät konkurssiin, hän muutti perheineen Joensuun kaupungin keskustaan.

Ahokas otti Bredenbergin perhevalokuvan alkuvuonna 1911. Asian voi päätellä siitä, että Karl Gustaf menehtyi muutaman kuukauden kuluttua, toukokuussa. Kun väistämätön oli edessä, kuva oli todennäköisesti tarkoitettu muistoksi perheenjäsenille ja muille läheisille.

^Valokuvan ottohetkellä puutarhurin Helena-puoliso oli raskaana. Arkistolähteiden perusteella tiedetään, että isästään orvoksi jäävä tytär ehti vain yhdeksän päivän ikään ennen isänsä menehtymistä. Otetusta kuvasta tulisi jäämään tyttärelle muisto isästä.

Niin, entä se yhdelle ulkopuoliselle katsojalle syntynyt levollinen tunne kuvaa katsoessa? Ehkä valokuvaaja tavoitti Bredenbergin perhekuvaan jotakin sellaista, jolle ei ole sanoja, ehkä häivähdyksen ikuisuutta.

Kuva-arvoituksen selvittäminen ja taustalla oleva tarinan rakentaminen oli kiehtova ja monisyinen kokonaisuus. Tuntemattoman valokuvan arvoitus ja sen ratkaisu opettaa muun muassa sen, että vaikka jokin asia saattaa tuntua alussa ylivoimaisen vaikealta, niin antaumuksellisesti sille omistautumalla – ja hyvällä onnella – sekin saattaa ajan kuluessa avautua.

Lähteet: Kansallisarkisto ja -kirjasto Pohjois-Karjalan museo, Hilma Ahokkaan sisarusten jälkeläisten kuva-arkisto.