Taas alkoi armas arki - lapset lähtivät koulutielle Joensuun seudulla

Ilme on vakava, mutta ääni päättäväinen:

– No vähän jännittää. Ei paljon, vakuuttaa Kulhon koulun ekaluokkalainen Nooa Lukkarinen, 7.

Koulureppu on hankittuna, ja koulutie on tuttu; samaa tietä on kuljettu eskariin jo koko viime vuosi.

– Kulhon koulun eskari on samassa pihassa, ja eskarilaiset käyvät lounaalla koulun ruokalassa. Samoin liikuntasali ja aamunavaukset ovat jo tulleet tutuksi eskarivuoden aikana, kiittelee Nooan äiti Johanna Lukkarinen.

Nooan kanssa samaa matkaa kouluun marssii naapurissa asuva Inka Rimpiläinen, 8, joka nyt aloittaa 2. luokan. Molemmilla koululaisilla on myös isosisaruksia, joiden koulutaival on tehnyt koulumaailmaan siirtymisen myös äideille tutuksi.

– Esikoisen, nyt 4. luokan aloittavan Maisan, koulunaloitus jännitti aikoinaan minuakin. Mutta Inkan kohdalla oli jo niin moni asia tuttua, että koulunalku oli vain mukavaa odotusta, Lea Rimpiläinen kertoo.

^{Lukkarisen perheessä} koulun aloittamisesta on jo runsaasti kokemusta: perheen esikoinen Veino menee 8. luokalle, Nelma 6. luokalle, Kaino 4. luokalle. Ensimmäisen luokan aloittavan Nooan jälkeen koulutielle ovat tulossa vielä Eeli, 5 vuotta ja Isla, 1 vuotta.

Koulun alkaminen on perheessä aina iso muutos. Päiväkodin ja eskarin jäädessä taakse kurahaalareissa pihalla konttaavasta lapsesta kasvaa melkein yhdessä yössä koululainen, jonka reppukoristeilla ja kenkämerkeillä on isosti väliä. Ja jonka kaikilla kavereilla on kännykkä.

– Kännykkäasia on kyllä vaikea, huokaa Johanna Lukkarinen.

– Meillä kännykkää ei ole hankittu vielä kenellekään lapsista ekaluokalla, ja on ollut helpottava huomata, ettei niitä ole aivan kaikilla muillakaan. Mutta jossain vaiheessahan se on pakko hankkia.

^Rimpiläisen perheessä puhelimet on tyttärille ostettu 1. luokan aikana, mutta tarkoin rajoituksin.

– Molemmilla tytöillä on prepaid-liittymät, eli puhelimilla voi soittaa ja lähettää viestejä, mutta niissä ei ole nettiä. Puhelin on tosiaan vain sitä yhteydenpitoa varten siis, Lea Rimpiläinen kertoo.

Nelosluokan aloittavalla Maisalla on jo pientä painetta esimerkiksi WhatsAppin käyttöön.

– Väkisin sitä äitinä miettii, että eiväthän lapset nyt jää ulkopuolisiksi. Ja sitten samaan aikaan toivoisi, että siitä laitteiden maailmasta saisi pidettyä niin kauan pois kuin mahdollista.

Johanna Lukkarisen lapsista isoimmilla omat kännykät ovat jo tiiviissä käytössä. Ruutuaikoja vahditaan perheessä puolin ja toisin.

– Kyllähän lasten ja nuorten laitteiden käyttö vaatii vanhemman ohjausta pitkään. Meillä on puhuttu paljon eri some-kanavista, kiusaamisesta ja niin edelleen.

– Monesti tsekkaillaan, mihin sitä laitetta on käytetty, kun lapset pyytävät lisää ruutuaikaa. Ja kyllähän lapset välillä huomauttavat meille vanhemmillekin puhelimen käytöstä, Johanna Lukkarinen naurahtaa.

^{Kulhon koulussa} puhelimien käyttö on kouluaikana kiellettyä. Repussa puhelinta saa halutessaan kuljettaa.

– Se on hyvä ohjeistus. Puhelinta ehtii räplätä muulloinkin riittävästi, Johanna Lukkarinen huomauttaa.

6-lapsisen Lukkarisen perheen ja Rimpiläisen 3-lapsisen perheen elämä on asettunut Kontiolahden puolella sijaitsevalle Kulhon kylälle tiiviisti. Poismuutto ei käy edes mielessä.

– Kulhon koulu on ihana, pieni koulu, jossa on hyvä meininki. Yhteydenpito koulun ja kodin välillä on hirmu helppoa ja arkista. Koulussa kaikki tuntevat toisensa, ja opettajissa vaihtuvuus on todella vähäistä, äidit kiittelevät lastensa opinahjoa.

Kulhon koulussa on tällä hetkellä 100 oppilasta ja 9 opettajaa. Koulu on Kontiolahden suurin kyläkoulu, ja koulurakennus kunnan vanhin toiminnassa oleva.

Keskiviikkona 7. elokuuta alkavaa kouluvuotta Nooa ja Inka odottavat jo innolla. Pitkän loman jälkeen taitaa olla taas kiva nähdä kavereita?

– Joo! Paitsi ettei se loma ollut pitkä, vaan meni ihan hirmu äkkiä, Inka Rimpiläinen huomauttaa.