Valinta on meidän aikuisten

Elämä ei ole pariin vuoteen ollut sellaista, millaiseksi olemme sen kuvitelleet. Olemme peittäneet kasvomme maskeilla, jotta olisimme turvassa. Olemme vältelleet toisiamme ja pitäneet turvavälejä. Elämä on ollut katkolla, siitä on tullut selviytymistaistelua.

Taistelu on hieman erilaista riippuen siitä, missä päin maaplaneettaamme olet sattunut syntymään. Toisilla meistä on pula ruoasta ja puhtaasta juomavevedestä. Toiset yrittävät selviytyä luonnonkatastrofeista, kun tulvat ja maanvyöryt vievät heiltä kodin ja sen myötä heidän on rakennettava koko elämänsä uudelleen.

Sitten on nämä sodat, joissa ei ole voittajia, on vain häviäjiä. Maailma on täynnä tuskaa ja ahdistusta, elämämme ovat saaneet synkkiä raitoja. Mutta mitä olemme tänne lapsillemme jättämässä? Vain rikotun ja tuhotun planeettamme kuoren vailla elämää?

Valinta on meidän aikuisten.

Vähintä mitä voimme tänä päivänä lapsillemme tehdä, on ottaa heidät syliin ja sanoa että rakastamme heitä. Ehkä he saavat voimaa rakkaudestamme ja siitä turvasta, jonka voimme heille antaa.