Jokaisen on tarkastettava maanpuolustustahtoaan

Silti jo nyt, ennen mitään sodanuhkaa Suomessa, meillä on suomalaisia maanpuolustuskykyisiä ja -ikäisiä, jopa reserviläisiä, jotka kailottavat kovaan ääneen pakenevansa heti, jos pahalta alkaa näyttää. Osa jopa tukee henkisesti Venäjää Ukrainan sodassa! Olen suruissani. Mitä muuta tämänkaltainen toitottaminen on kuin maanpuolustustahdon rapauttamista? Itse rinnastaisin moisen kampanjoinnin jopa isänmaanpetturuudeksi, vähintäänkin vihollisen kätyrien toiminnaksi ja vihollisen vaikutuksen alaisuuteen vajoamiseen. Ei hyvä!

Tästä minulle herää kysymys siitä, joko Venäjän propagandakoneiston vaikutus on vaikuttanut Suomalaisiin ja sisäinen moraalin murentaminen on jo alkanut. Toivoa sopii, että tappiomielialan julistamisen sijaan osoitamme yhtenäisesti, kuinka korkea taistelumoraali meillä todella on.

Olipa sotilasliittoja tahi ei, on selvää, että puolustuksemme ensisijainen voima on Suomen puolustusvoimain armeija reserveineen, joka tukeutuu yleiseen maanpuolustustahtoon ja uskolliseen kotirintamaan. Tahdon ja uskon murentaminen ennen hyökkäystä olisi jo puoli voittoa hyökkääjälle. Tähän hybridivaikuttamisen selkeään tavoitteeseen ei saa taipua.

Näemme Ukrainasta, kuinka suurin osa kansasta taistelee ja auttaa maataan sodassa. He siis kansan voimalla suojelevat kaikkea sitä, mikä heille on merkityksellistä ja rakasta – itseään, toisiaan ja maataan – henkensä uhalla. Lähinnä vain äidit lapsineen ja vanhukset pakenevat, mikä on puolustuksellisesti siksi hyvä asia, ettei näiden suojelu sido omia joukkoja. Ottakaamme mallia heistä ja laittakaamme paremmaksi, jos tarve vaatii!

Voimakkaasti vastustavaa kansaa on liki mahdotonta kukistaa, ainakaan alistaa.

Ne puolustuskykyiset, jotka hylkäävät kotimaansa hädän hetkellä, hylkäävät myös ystävänsä rintamille!

Jos kansan kotimaanrakkaus puuttuu, mitä tai ketä ihmettä sodassa puolustetaan? Jokaisen on aika katsoa peliin ja päättää, mitä isänmaa heille tarkoittaa. Itse pidän kiinni sotilasvalastani.