Julkaistu    |  Päivitetty 
Jukka O. Mattila

Suvivirsi muistuttaa nälkävuosista

Koulujen kevätjuhlissa laulettava Suvivirsi saa tavallista syvemmän merkityksen, kun palaamme virren syntyaikaan 320 vuotta sitten. Suvivirsi ilmestyi virsikirjaan vuonna 1701. Kirjassaan ”Jumalan vihan ruoska” historiantutkija Mirkka Lappalainen kytkee vastikään päättyneet nälkävuodet Suvivirteen.

Kesinä 1696 ja 1697 ankara halla ja sateet tuhosivat sadon. Nälänhätä ja kerjäläislaumojen mukana kulkeneet taudit veivät hautaan lähes kolmasosan kansasta. Ruumiita löytyi taloista ja teiden varsilta. Niitä haudattiin joukkohautoihin.

Kesä oli kahtena vuotena peräkkäin jäänyt tulematta ja muuttunut likipitäen talveksi. Suvivirren sanat tietäen voi vain kuvitella, millä antaumuksella suomalaiset sitä pohjattomien menetysten jälkeen lauloivat. Voi sanoa, että koulujen koronalukuvuoden päättyessä eletään hieman samantapaisissa tunnelmissa.

Nälänhädistä vapauduttiin avartuneilla kauppayhteyksillä ja koronasta rokoteyhteistyöllä.

Jaakko Juteinin (1781–1855) sanoin ”valistus on viritetty” myös rokotuksesta kieltäytyville.

Yhteistyö ja sivistystason jatkuva nousu auttavat yhä parempaan hyvinvointiin. Suvivirrellä on paikkansa juuri koulujen kevätjuhlassa.

On upeimpia perinteitämme, että yli puoli miljoonaa koululaista yhtyy kevätjuhlapäivänä Suvivirteen kautta maan. Suvivirressä riemuitsemme vaikeuksien voittamisesta.

Suvivirressä ei ole kysymys uskonnosta, vaan kovan kohtalon kärsineiden muistamisesta historialliselta ajalta, jolloin onnettomuuksien katsottiin johtuvan synnistä ja Jumalan vihasta.

Kommentoi

Hae Heilistä