Julkaistu    |  Päivitetty 
Anniina Peltonen

Tsemppipuheet eivät riitä!

Nuorten syrjäytyminen, uupuminen ja kasaantuvat mielenterveysongelmat ovat valtava inhimillinen tragedia, jonka on aiheuttanut lyhytnäköisyys ja haluttomuus tehdä nuorten asioita ajavaa politiikkaa.

Jo pitkään on tiedetty, kuinka paljon jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle.

Terapeuttien ja psykologien jonot ovat liian pitkiä. Jaksamisten toivottaminen ei enää riitä.

Meillä on koko yhteiskuntaa leikkaava rakenteellinen ongelma. Se juontaa juurensa kiusaamisen sivuuttavista kouluista, alimitoitetuista kouluterveydenhuollon resursseista, terapeuttien koulutuksen maksullisuudesta, ylioppilaskirjoitusten suhteettomasta taakasta ja monista muista päättäjiemme pitkin viime vuosikymmeniä tekemistä päätöksistä.

Julkisessa keskustelussa nousee jatkuvasti esille se, kuinka tehokasta ja edullista olisi puuttua nuorten ongelmiin varhaisessa vaiheessa ja panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Tulevaisuus tuntuu kuitenkin päättyvän seuraavaan tilinpäätökseen tai vaaleihin, eikä pitkäjänteiselle harkinnalle jätetä tilaa.

Samaan aikaan hyvinvointiyhteiskunta rapistuu käsiin huoltosuhteen romahtaessa. Muutosta tarvitaan.

Voisivatko Savo-Karjalan kunnat toimia suunnannäyttäjinä?

Greta Thunbergia lainaten: “Kuinka te kehtaatte?”

Kommentoi

Hae Heilistä