Julkaistu    |  Päivitetty 
Matti Tiilikainen

Rehellisyys, hyve vai pahe?

Meille on opetettu, että rehellisyys kannattaa, se on siis hyve. Toimiiko yhteiskunta oman ohjeensa mukaan? Sitä voi jokainen miettiä vaikkapa seuraavan esimerkin voimin.

Oikeuslaitoksessamme on useita eri tasoja, ensimmäisenä päätöksensä antaa raastuvanoikeus. Vakavasta rikoksesta tuomio voi olla vaikkapa viisi vuotta vankeutta. Tuomitun eli päämiehen asianajaja valittaa tietysti tuomiosta hovioikeuteen. Yleensä se alentaa tuomiota, jäljelle jää ehkä neljä vuotta. Jos käsittely ei mene korkeimpaan oikeuteen, seuraa tuomion suorittaminen. Nyt tuomio välittömästi puolitetaan eli vankilassaolo ajaksi tulee kaksi vuotta. Paitsi, että loppu puoli vuotta ollaan yleensä ehdonalaisessa ja esitutkinnassa kulunut aika vähennetään tuomiosta. Viiden vuoden tuomio muuttuu näin käytännössä muutaman kuukauden oleiluksi vankilassa.

Oikeuslaitoksen pitäisi ymmärtääkseni olla rehellisyydessä mallina koko yhteiskunnalle. Miksi se ei kerro vankilatuomion todellista pituutta? Pelätäänkö yleisön reaktiota vai oman uskottavuuden menetystä, vai mitä?

Varmaa on ainakin, että päämieheksi korotettu tekijä ei ehdi juurikaan potea syyllisyyttä teostaan. Lopullisen tuomion julistamiseen asti yhteiskunnan palkkaama asianajaja on tehnyt kaikkensa todistaakseen hänen syyttömyyttään. Pelotevaikutus olla jatkamatta rikollista uraa lienee lähellä nollaa.

Kommentoi

Hae Heilistä