Julkaistu    |  Päivitetty 
Roine Piirainen

Kanna kortesi kekohon

Kiinasta kurja karkasi

kutsumatta konnuillemme,

kiivaansortin kiukkupussi,

kaduille karu korona.

Keskeytti kylän kuhinan,

kehityksen kulkusuunnan.

Kullankalliin kotiseudun

kiirastuleen keikahutti.

Kestää kantti karjalaisen

kuukausia kotosalla.

Katsastelee kurkihirren:

kaipaa kaapit KonMaria

korjaustoimia kotinsa

käyttöhuoltoa konehet

Kuulee käskyt, kehotukset,

kiertää kaukaa kaiken kansan.

Kiinni koulut, kahvilatkin,

kuntoliikkujat kujilla.

Kauppareissujen kävijä

käärii kasvot kangasmaskiin,

käsidesiin kämmenensä,

kyynärvartehen köhäisee.

Kuka kenpä kaupungissa

kulkulupia kyselee?

Kaipaa kaikki kulttuuria, Kalevalan kanteletta,

kävijöitä kammariinsa, kirjallisuuden kipinää,

karenssissa kannustusta,

keskinäistä konsensusta.

Kestä kaunis kassapäämme,

kestä kontio komea!

Kaveritta kahvittele

koronapiikki kehossa,

käsivarres’ komirnaty.

Kiitollinen karjalainen

kiittää kevään, kiittää kesän,

kiittää kolkon kylmän kauden.

Kuuta katsoo kulmillansa,

kantaa kortensa kekohon.

Kohta kesä koittanevi

kesäheinä keinusessa,

kiuru korkeella katossa

kirjokannen kainalossa.

Kukkuu kulta kuusikossa,

käki Karjalan kunnailla.

Kauas kavahtaa korona!

Kommentoi

Hae Heilistä