Julkaistu    |  Päivitetty 
Heikki Saukkonen

Mielikuvitus, yhä hyvä huvitus

Karjalan Heilissä oli 10.2.Ukrin kolumni ”Omakustanteilla on omat ongelmansa”. Sehän on ainakin kirjallisuuden alalla aivan normaalia ja etenkin vuosikymmeniä sitten, kun ei ollut näitä tietokoneita ja kirjapainot toimivat vielä ”kirjasinsysteemillä”.

Sama ongelmahan oli iskelmälaulajilla, kaikki eivät päässeet ”levylaulajiksi”, kuten nykyisin levyjä tekevät melkein jokainen laulaja. 1950–60 luvuilla oli hyvin usein tanssi-ilmoituksissa, että esiintymässä on levulaulajaja se ja se.

Menen tarkemmin tähän kirjojen saamiseksi markkinoille, on monilla aloittelevilla kirjailijoilla saada kustantajia kirjalleen, ei Kalle Päätalollakaan omien kertomustensa perusteella helppoa ollut, mutta kun sai ” pään auki” niin meni melkein teksti kuin teksti läpi, vaikka menikin välillä ”jaaritteluksi” ja sisältö mielenkiinnottomaksi ja kustantaja oli erään tiedon perusteella hylkäämässä kirjailijan.

Päätalonkin kirjoja on julkaistu useita hänen kuolemansa jälkeen, on tehty koosteita ”hylätyistä” teksteistä, mutta kustantajahan rahastaa kirjailijan nimellä, en ole niitä lukenut.

Mitä tulee näihin kirjoitusvirheisiin, kun lukee lehtien uutisointia, niin huomaa miten paljon kirjoitus- ja asiavirheitä ilmenee, jutun otsikko poikkeaa jutun sisällöstä ja joskus myös kuvateksti ei ”soinnu” juttuun. Itselläkin tulee monia virheitä, kuin ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen toteamuksen mukaan ”silmä ja sormet eivät toimi synkronoidusti ja siksi tulee huteja”.

Olen tullut huomaamaan etenkin eräkirjoja lukiessani, että monien kirjailijoiden kirjoja tulee ennen joulua markkinoille eri nimellä, vain osa kirjoituksista on uusia. Kun kirjailijat saavat ”nimeä” eli julkisuutta, kirjamarkkinoilla heillä on helppo saada teoksiaan julki.

Nykyisin en osta kirjoja, vaan lainaan kirjastosta, osin edellisen syyn takia. Kalle Päätalo kirjoitti joskus, että hän hankki Mika Waltarin kirjan ”Haluatko kirjailijaksi”, mutta yksi edellytys päästä hyväksi kirjailijaksi on vilkas mielikuvitus ja suurin osa kirjoista (ei vtietokirjat) on mielikuvituksen tuotteita, jopa sota-aiheinen kirjallisuus suurelta osaltaan.

Vanha sanonta ” Elämän paras huvitus on vilkas mielikuvitus”, pitää nykyisinkin paikkansa.

Vuokko Juurisoja oikoo joskus näitä sanontoja nykysanakirjan mukaiseksi, niin kysynpä häneltä mikä ero on älykkäällä ja viisaalla ihmisellä?

Kommentoi

Hae Heilistä