Julkaistu    |  Päivitetty 
Anneli Parkkonen (kesk.)

Me arvoitukselliset kunnanvaltuutetut

Näinä aikoina saatat kuulla kysymyksen ”tulisitko meille kunnallisvaaliehdokkaaksi?”

Vastauksia on yhtä monta kuin kysymyksiä. Kysyjä toivoo vastaukseksi kyllä, kysyttävän silmät katsovat ihmeissään ja hän vastaa usein ”ei minusta ole siihen”.

Voin sanoa, että kyllä sinusta on, kaikista on. Valtuustosali on kuin Fazerin Sekalaiset-karamellipussi olisi sinne heitetty, yhtä kirjava ja värikäs. Meitä on isoja ja pieniä, kovia ja pehmeitä, miehiä ja naisia, kaiken ikäisiä. Meitä on eri yhteiskuntaluokista, tai tässä tapauksessa en puhuisi yhteiskuntaluokista, vaan erilaisista lähtökohdista tulevista ihmisistä. Meitä on monenlaisen ammatin harjoittajaa, opiskelijoita ja eläkkeellä olevia valtuutettuja, joilla on jo pitkä elämänkokemus ja menneisyys.

Me valtuutetut olemme hyvin erilaisia persoonia, ja meillä on hyvin erilaiset toimintatavat.

Useammat tulevat kokoukseen hyvin valmistautuneina, ja käsiteltävistä asioista on otettu etukäteen selvää. On myös ikävä kyllä niitä, jotka kokouksen alussa vasta niin sanotusti avaavat kuoren, jossa esityslista on.

Osa valtuutetuista on valinnut hiljaisuuden, eli he eivät käytä valtuustossa yhtään puheenvuoroa koko kauden aikana. Mitä he sitten siellä tekevät? He ovat ehkä tärkeitä taustavaikuttajia, he saattavat olla esitysten kannattajia, he ovat puolueen ryhmässä aktiivisia mielipiteen esittäjiä tai myötäilijöitä tai ehkä he ovat vain läsnä.

On myös valtuutettuja, jotka rakastavat omaa ääntään niin, että he pyytävät puheenvuoroja jatkuvasti. Elleivät he keksi mitään omaa sanottavaa, he toistavat toisten puheenvuorojen sisältöä. He ovat kokousten pitkittäjiä.

Osa valtuutetuista on saavuttanut toisten kunnioituksen niin, että heidän sanomaansa kuunnellaan keskittyneesti ja mahdollisesti saavat nyökyttelyjä osakseen muilta valtuutetuilta yli puoluerajojen. Päinvastoin taas jotkut saavat käyttää puheenvuoronsa ihan rauhassa, eikä häntä juuri kuunnella, vaan tehdään oheistoimintoja.

Yksin ei valtuutettu saa aikaan juuri mitään. Hän tarvitsee joukon samanhenkisiä ja samoin ajattelevia ihmisiä. Tämä joukko voi ryhmääntyä toiseen samoin ajattelevaan ryhmään ja yhtäkkiä koko valtuusto onkin ajamastasi asiasta samaa mieltä, näinkin voi saada asiat eteenpäin.

Jos ajattelet, ettei valtuustolla ole kovinkaan paljoa nykyään valtaa, vaan päätökset tehdään aikaisemmissa valmisteluvaiheissa, hallituksessa ja lautakunnissa, niin saatat olla oikeassa. Voisitko kuitenkin ajatella asettumista ehdolle ja yrittää viedä päätöksenteon kulttuuria aivan uudelle tasolle? Siihen sinulle aukeaa mahdollisuus huhtikuussa.

Kommentoi

Hae Heilistä