Julkaistu    |  Päivitetty 
Päivi Koskela

Lasten ja nuorten palveluista

Kun valmistuin 1980-luvun alussa psykologiksi, pinnalla oli keskustelu ennaltaehkäisevästä työstä. Silloin siihen oli myös oikeasti mahdollisuuksia. Pienessä pohjoisen kaupungissa terveyskeskuspsykologina mm. tapasin ihan kaikki neljävuotiaat vanhempiensa kanssa. Näin perheille tarjoutui mahdollisuus keskustella pienemmistäkin huolista ja mittavamman avun tarvitsijat ohjautuivat luontevasti ja helposti tukitoimien piiriin. Tehtäviin kuului myös käydä kaikissa päiväkodeissa vähintään kaksi kertaa vuodessa. Sen jälkeen on nähty monenlaista; projekteja on tullut ja mennyt, palveluja on parannettu, mutta valitettavasti tiukan talouden aikana vähennetty lasten ja nuorten osaltakin aikaisemmista kokemuksista mitään oppimatta.

Tänä päivänä lasten ja nuorten ongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet, mutta palvelujärjestelmä ei ole pysynyt perässä. Ennaltaehkäisevästä työstä kyllä vieläkin puhutaan, mutta käytännössä mahdollisuudet siihen ovat todella vähäiset. Varhaisen tuen resurssit ovat aivan riittämättömät eikä siellä monestikaan ole mahdollisuutta riittävän tiiviiseen ja tehokkaaseen työskentelyyn. Pohjois-Karjalassa lapset ja nuoret jonottavat tarvitsemiinsa tutkimuksiin ja kuntoutukseen aivan kohtuuttomia aikoja. Lastensuojelussa aika kuluu monesti ”tulipalojen” sammuttamiseen ja monien asiakkaiden kohdalla joudutaan tinkimään riittävistä tapaamisista. Palvelupoluissa on isoja tulppia ja lähes joka puolella joudutaan hoitamaan muualle kuuluvia asioita. Resurssien vähyys koskettaa koko palvelujärjestelmää niin sosiaali- kuin terveyspuolellakin. Ja samalla pitäisi työtä kehittää ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä.

Nyt tarvittaisiin rohkeita päätöksiä, joiden avulla lasten ja nuorten palveluita parannettaisiin merkittävästi. Neuvolapalveluissa moniammatillisuutta tulisi vahvistaa. Päivähoitoon tulisi saada riittävä työnohjaus ja psykologinen konsultaatio. Koulupsykologeja ja kuraattoreja tulisi lisätä, jotta kouluissa voitaisiin moniammatillisesti puuttua ongelmiin mahdollisimman varhain. Perheneuvoloihin sekä lasten- ja nuorisopsykiatriaan tarvitaan lisää resurssia. Myös lastensuojelun resurssia tulisi vahvistaa. Pelkän asiakasmäärän tarkastelu siellä ei riitä, vaan huomioon tulisi ottaa lisäksi asiakkaiden vaativuus ja työllistävyys. Ja kun nyt ollaan perustamassa uutta lastensuojeluyksikköä, sinne tarvittaisiin ehdottomasti osasto, jossa olisi sekä psykiatrista että lastensuojelullista osaamista ja riittävästi henkilökuntaa, jotta todella huonosti voivilla lapsilla olisi mahdollisuus saada aikuinen kokoaikaisesti vierelleen pahimman ajaksi.

Paikoitellen tarvitaan uusia virkoja ja siellä missä virkoja on täyttämättä, tulee miettiä, miten niistä työpaikoista saataisiin oikeasti houkuttelevia ja kilpailukykyisiä. Ja kaikkien lasten ja nuorten parissa työskentelevien työhyvinvointi ja työn arvostus palkkausta myöten tulisi olla ensisijaisen tärkeää, jotta saisimme pysyvän henkilökunnan. Tämä kaikki toki maksaa. Mutta jokainen euro, joka sijoitetaan lasten ja nuorten palveluihin, säästää monta euroa myöhemmin, kun huonovointisuus ja syrjäytyminen saadaan vähenemään.

Kommentoi

Hae Heilistä