Julkaistu    |  Päivitetty 
Pentti Stranius

Kirjailijat paitsiossa, miksi?

Pohjois-Karjalassa on julkaistu vuonna 2020 kymmeniä uusia romaaneja, runoja, tietokirjoja, novellikokoelmia.

Niistä on todella vähän kirjoitettu Heilissä, saati maakunnan päälehdessä – sen sijaan kyllä konsertti-elokuva-musiikkiarvostelut, teatterikritiikki ja taidenäyttelyt ovat olleet hienosti esillä kulttuurisivuilla.

Hyvä niin, mutta hyvä ei ole se, että ei noteerata juuri lainkaan täällä julkaistua kaunokirjallisuutta. Luetaanko, arvioidaanko siellä toimituksessa enää muuta kuin ns. valtakunnan julkisuutta saaneita julkkiselämäkertoja ja myyvää kaunokirjallisuutta?

Epäilen että ette edes tiedä tai ainakaan noteeraa paikallisuutta, alueellisuutta kirjallisuuden alalla. Miksi? Onko taso niin huono, ei kannata kirjoittaa vai mitä? Käsittääkseni lukijoita saattaisi kiinnostaa myös se kirjallisuus, mitä julkaistaan täällä (esimerkiksi paikallisesti Kirjokansi), mikä kirjallisuus käsittelee myös Pohjois-Karjalaa. Pohjoiskarjalaiset kirjailijat kirjoittavat usein näistä oloista, elävät täällä, kertovat elämästä täällä – sanon suoraan – useimmat nälkärajoilla, pienillä apurahoilla tai ilman! Miettikääpä, ja tutkikaapa tilastollisesti kuinka monta 2020 julkaistua pohjoiskarjalaista kirjailijaa tai kirjaa on ollut julkisuudessa esillä.

Olen itsekin kirjailija, Suomen Kirjailijaliiton jäsen, joka on julkaissut viisi kaunokirjaa ja saman verran tietokirjoja. Tiedän mistä puhun. Huolissani en ole itsestäni niinkään, vaan monesta kollegastani, aloittelevista kirjailijoista, jotka kaipaavat edes pientä huomiota, vaikkapa rankkaakin kritiikkiä. Sitä ei lehdissä näy, ei palstankaan vertaa, valitettavasti.

Kommentoi

Hae Heilistä