Julkaistu    |  Päivitetty 
Harri Kurki

Suuresti ihmettelen jarrutusta

Kun nyt Joensuun torille kaavaillun kauppahallin valituskierre on kuinkahan monennen kerran jälleen alkamassa, tuli mieleeni tämä tarina lautakasoista eri puolilla Suomen niemeämme.

Länsisuomalainen isäntä havahtui eräänä päivänä siihen, että naapuritalon pihaan tuotiin iso lautakasa ja muita rakennustarvikkeita. ”Ahaa, alkaapa naapuri laajentaa taloaan. Ensi kesänä minä tilaan vielä enemmän lautaa ja kakkosnelosta ja rakennan vieläkin komeamman talon.”

Tapahtuu Itä-Suomessa samaan aikaan: isäntä kuulee ulkoa kuoma-auton ääntä ja menee pihalle katsomaan kun naapuritalon pihaan tuodaan valtava lautakasa ja muita rakennustarvikkeita. ”Ahaa, taitaapa naapurin mies ruveta rakentamaan jotakin uutta. Onkohan sillä kaikki rakennusluvat kunnossa?”

Tämä asian ytimeen osuvan tarinan on minulle kertonut eräs Länsi-Suomesta Pohjois-Karjalaan muuttanut entinen työkaverini yliopistolta, eikä tarkoitus ole laittaa paremmuusjärjestykseen erilaisia suomalaisia. Päinvastoin, erilaisuus on rikkautta.

Suuresti ihmettelen kuitenkin sitä innokasta jarrutusmentaliteettia kaikissa kaupungin kehittämistoimissa. Kauppahalliakin on väännetty jo parikymmentä vuotta. Mitähän muutakin olisi tässä ajassa saatu aikaan eteenpäin katsomalla.

Kärsivällisesti odottamalla uusi hieno kauppahalli kyllä valmistuu komistamaan upeaa toria. Muualla ne ovatkin jo olleet pystyssä.

Kommentoi

Hae Heilistä