Julkaistu    |  Päivitetty 
Pentti Stranius

Unohtaminen on inhimillistä mutta...

...ei ole Heilille kunniaksi että se unohtaa liian paljon.

Lueskelin Heilin juhlanumeroa monin odotuksin. Kiitän hienoista jutuista ja henkilökuvista, (pää)toimittajien selfie-naamoista, joiden ammattitaitoa en väheksy. Hyvää työtä! Palkittu lehti, useamman kerran ja ansaitusti.

Juhlanumero unohtaa kuitenkin liian paljon merkittäviä pohjoiskarjalaisia teemoja, henkilöitä. Ohessa muutamia.

Kun Joensuu oli saamassa (ansaitusti, muuten!) skinicity-mainetta 1990-luvun alussa, Heilissä työskenteli toimittaja Tiina Tolvanen (edesmennyt), joka otti asiat esille reippaasti. Jutut muistetaan!

Muuan komissaari Erkki Kanerva (edesmennyt) kuului niihin, jotka panivat rasismin ja rasistisesti riehuneet nuoret lopulta aisoihin, kun media ja päättäjät aluksi hyssyttelivät. Heili ei muista näitä, ei myöskään esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja nuorisotyön huippuammattilaisia (Sopanen-Sivonen-Tiilikainen-Erola), jotka jalkautuivat ja tekivät vuosikausien uran, jota Heili joskus aikoinaan toki muisti menneissä jutuissaan.

Entäpä sitten kansalaistoiminta? Heilin juhlanumerossa ei ole sanaakaan siitä Joensuu-liikkeen kansalaistoiminnasta, mikä johti esimerkiksi Linnunniemen huvilan ja maiseman pelastamiseen, ei myöskään Toriparkin valtavasta vastustamisesta, Yöjuna takaisin-liikkeestä, johon jopa Arkadianmäen paikalliset kansanedustajat suthautuivat nuivasti (“väärin sammutettu”!). Kun nyt vaaditaan lentoliikennettä takaisin, esillä on poliittinen ja talouseliitti, ja vain harva muistaa junaliikenteen tärkeyden ja Yöjuna takaisin -vastarinnan 20 vuoden takaa. Kyllä Heilin olisi se pitänyt muistaa! Kuten rasismin vastaisen toiminnankin!

Ihmettelen,

Kommentoi

Hae Heilistä