Julkaistu    |  Päivitetty 
Sanna Antikainen

Hoitajat eivät ole orjia

Useissa Euroopan maissa hoitoalan henkilöstölle on maksettu korvauksia koronaepidemian aiheuttaman kuormituksen vuoksi, mutta Suomessa asiasta on oltu hyvin vaitonaisia. Nähtävästi Suomessa hallitus tuntuu katsovan, että kiitos riittää. Tehy vetosi koronalisän puolesta jo keväällä, mutta hallitus ei ota asiaan mitään kantaa. Hoitotyö on raskasta ja alipalkattua suhteessa työn vaativuuteen. Palkkataso on muita Pohjoismaita huonompi, mikä kertoo hoitotyön heikosta arvostuksesta Suomessa.

Hoitoalalla jatkuvasti yleistyvä alanvaihto ja työvoimapula uhkaavat kiihtyä entisestään hoitajien uupuessa koronan tuoman yötaakan vuoksi.

Valmiuslain voimassaolon ajan valtiovalta suhtautui hoitajiin kuin orjatyövoimana. Sen sijaan, että olisi esimerkiksi puhuttu kolmikannasta, kuten hallitus tekee sysätessään vastuun muissa työmarkkina-asioissa muille, hoitajien osalta otettiin käyttöön ja pidettiin pitkään voimassa hoitohenkilökohtaa koskevat valmiuslain pykälät, joilla muun muassa henkilöstön oikeutta vaihtaa työpaikkaa tai pitää lakisääteisiä vapaitaan heikennettiin. Nämäkin pykälät kohdistettiin koko maahan, siis sellaisiinkin maakuntiin, joissa ei ollut viikkoihin tai kuukausiin havaittu yhtään koronatartuntaa.

Kuntapuolelta arvioidaan kymmenen vuoden sisällä jäävän eläkkeelle yli 30 000 hoitoalan ammattilaista, eikä uusia hakijoita ole riittävästi paikkaamaan vajetta.

Hoitajat kokevat, ettei heidän työpanostaan arvosteta, eikä alalle hakeudu riittävästi uusia opiskelijoita. Hoitajamitoituksen toteutumiseen tarvitaan lisää koulutettua työvoimaa, mutta pako alalta vain kiihtyy.

Lisäksi moni Suomessa koulutettu hoitaja lähtee ulkomaille töihin. Kuka huolehtii Suomen ikääntyvästä kansasta, mikäli hoitoalalle ei saada uusia työntekijöitä?

Kommentoi

Hae Heilistä