Julkaistu    |  Päivitetty 
Pertti Myller, tykkimies vm. 1968

Tapahtui Hangossa vuonna 1968

Tuli mieleeni tapahtuma ollessani asevelvollisena rannikkotykistössä Hangon Rannikkopatteristossa esikuntapatterilla vuonna 1968. Siviliin lähtö lokakuussa oli lähellä, kun eräänä aamuna kasarmissamme huudettiin hälytys aamulla noin puoli tuntia ennen varsinaista herätystä.

Erikoista tuossa hälytyksessä oli, kun noin sadalle varusmiehelle jaettiin kullekin kaksikymmentä kovaa kiväärinpatruunaa ja heidät komennettiin rantaan täysissä taisteluvarustuksissa. Tämä hälytys ei ollut harjoitus. Minulle ei annettu patruunoita, vaan minut komennettiin merivalvonta-aluekeskukseen, jonka päivystäjäksi minut oli koulutettu.

Päivystyspaikalla yövuoron päivystäjä kertoi, että tuntematon sota-alus oli ylittänyt Suomen aluevesirajan noin puoli tuntia aikaisemmin ja liikkuu hitaasti Hankoa kohti, eikä tottele puolustuslinnakkeelta valomerkein annettuja pysähtymiskehotuksia. Päivystäjä jatkoi tehtävässään, eikä poistunut levolle kuten normaalisti.

Aluekeskukseen saapunut kersantti määräsi minut piirtämään karttatason päällä olevalle kuultopaperille tuntemattoman aluksen kulkureittiä, kun puolustuslinnakkeelta (Russarö-niminen saari) luettiin jatkuvasti radion välityksellä aluksen sijaintikoordinaatteja. Kuulin myös sivusta, kun linnakkeen päällikkö ilmoitti tykkien olevan ampumavalmiina. Päivystäjänä ollut ruotukaverini välitti ilmoituksen pääesikuntaan, johon hänellä oli ollut puhelinyhteys siitä asti, kun alus ylitti valtakunnan rajan. Muutama minuutti ilmoituksen jälkeen pääesikunnasta ilmoitettiin, ettei saa ampua, vaan alus saa tulla vapaasti vaikka Hangon satamaan saakka.

Kesti ehkä tunnin, kun alus pysähtyi noin kahdensadan metrin päähän Hangon satamasta ja jäi siihen pysähdyksiin. Menin kasarmille syömään , ja siellä kerrottiin, että kysymyksessä on suurikokoinen neuvostoliittolainen sota-alus, jonka tyyppiä ei tunneta, joten laiva on ihan uusinta kalustoa. Havaitsin selvää jännittyneisyyttä upseerien ilmeissä.

Syötyäni kävelin rantaan, jossa varusmiehet seisoskelivat kiväärit olalla. Tietenkin rannassa oli myös kantahenkilökuntaan kuuluvia aliupseereita ja yksi upseeri. Sotalaiva oli noin kahdensadan metrin päässä rannasta ja sen takaosassa hulmusi Neuvostoliiton lippu. Kannella seisoi kymmeniä merisotilaita heiluttamassa kättään meidän suuntaan, mistä päättelin aluksen olevan ystävällisellä vierailulla.

Palasin aluekeskukseen, jossa oli ollut ruokatauon ajan toinen varusmies päivystämässä paikallani. Alus poistui iltapäivällä Hangon edustalta ja myöhemmin myös Suomen aluevesirajan ulkopuolelle. Seuraavana aamuna lehdistössä kerrottiin, että Neuvostoliiton pääministeri Alksei Kosygin oli saapunut presidentti Kekkosen vieraaksi Hankoon, jossa he kalastelevat yhdessä jäänmurtaja Tarmolla. Lisäksi kerrottiin, että Kosygin saapui sota-aluksella, mistä Kekkosen piti ottaa hänet vastaan pienempään alukseen avomerellä. Kovan merenkäynnin johdosta Kosyginiä kuljettanut alus tuli Hangon edustalle, jossa hän siirtyi pieneen alukseen, jossa Kekkonen otti hänet vastaan. En muistanut, että olisi erikoisesti tuullut edellisinä päivinä, joten kummastelin hieman lehdistön kirjoituksia.

Noin 52 vuotta tuon tapahtuman jälkeen tuli mieleeni, että varusmiehet tähtäilivät Neuvostoliiton pääministerin alusta järeillä ladatuilla rannikkotykistön aseilla ja välittivät komentoja pääesikunnan ja tykkipatterin välillä. Onneksi ei tapahtunut mitään vahinkoa.

Mainittakoon, että aikaisemmin elokuussa oli tapahtunut Tšekkoslovakian miehitys ja syyskuussa Suomenlahdella oli jonkinlainen Neuvostoliiton merivoimien harjoitus. Siellä liikkui kymmeniä sotalaivoja aivan Suomen aluevesirajan tuntumassa.

Kommentoi

Hae Heilistä