Julkaistu    |  Päivitetty 
Harmi

Paluumuuttajana Liperissä

Vuosikymmenten jälkeen myytyämme omaisuutemme muualla suunnittelimme palaamista synnyinseudulle, jossa vanhat vanhempamme asuvat. Oli jopa ajatuksena tehdä ”senioritalo”, johon me maailmalla työn perässä seikkailleet kaverukset (11 perhettä) olisimme rantautuneet muistelemaan hullua nuoruutta kauniissa kirkonkylässä nyt, kun siihen oli aikaa ja taloudelliset mahdollisuudet.

No eipä tarvinnut kuin ajaa ohi kirkon, kun halu muuttui melkein itkuksi.

Halpahalli oli levittäytynyt paraatipaikalle ja vajaan kilometrin mittainen koulutie lakkautetulle lukiolle läpi kirkonkylän oli kuin lapsuusaikojen peltotie, kuoppainen ja paikkalappuja täynnä kuin huutolaispojan housut.

Tunsimme myötähäpeää siitä millaiset päättäjät ovat Liperin tällaiseen rappioon päästäneet. Eikö todellakaan entisellä leipäpitäjällä ole varaa muutaman sadan metrin pääraittia päällystää helpoksi kaikille liikkujille? Kukaan yrittäjä ei yritystään tuo paikkaan jossa koko infrastruktuurin on annettu rapautua.

Kiinteistövälittäjä suositteli Jyrinkylän aluetta, mutta käytyämme siellä oli kuin olisimme palanneet takaisin ruuhka-Suomeen. Ainoa hyvä asia oli, että kaikkialle oli tehty hienot pyörä- ja kävelytiet katettuine bussipysäkkeineen. Tuntui kornilta, että alueella, jossa asuu pääasiassa nuoria, on esteetön liikkuminen, ja alueella, jossa on paljon vanhusväestöä, on liikkuminen tehty heikkokuntoisille lähes mahdottomaksi. Ehkä tässä toteutetaan vanhuslakia niin, että näin vanhukset voivat asua kotonaan mahdollisimman pitkään, kun he eivät sieltä voi poistua ollenkaan.

No nyt sitten vain kruisaillaan nostalgian merkeissä ja sadatellaan päättäjien lyhytnäköisyyttä. Kas kun meitä vähän vanhempiakin kuntaan muuttajia löytyy.

Kommentoi

Hae Heilistä