Julkaistu    |  Päivitetty 
Tuomo Kondie

Karjalalle on saatava kielilaki

Arkkipiispa Leon luotsaamien organisaatioiden talousongelmat ovat herättäneet useissa medioissa kiivasta keskustelua sen jälkeen, kun Long Play 24.5. julkaisi laajan aihetta käsittelevän reportaasin.

Siinä missä alkuperäinen kirjoitus käsitteli enimmäkseen Suomen ortodoksisen kirkon taloudellisia ja hallinnollisia ongelmia, nosti yllättävänkin moni media uutisointinsa keskiöön niin ikään Arkkipiispa Leon johtaman Karjalan Kielen Seuran.

Fokus yllättää, sillä emme ole tottuneet tilanteisiin, joissa karjalaiset tai karjalan kieli ylittäisivät valtakunnallisen uutiskynnyksen. Myös Karjalan Kielen Seuran epäselvästi hallinnoima karjalan kielen elvytysohjelma saattaa vaikuttaa pienen sisäpiirin ongelmalta, vaikka todellisuudessa on kyse otollisesta tilaisuudesta vihdoin pohtia, kuinka paljon nykyistä tehokkaammin karjalan kielen ja kulttuurin elvytystyö voitaisiin hoitaa.

Tähän saakka karjalan kielen elvytysrahaa on myönnetty yksinomaan Karjalan Kielen Seuralle, ja viime vuosina kielenelvytys on kustannettu 200 000 euron suuruisilla joululahjarahoilla.

Ei ole oikein, että kokonaisen kielen tulevaisuus Suomessa on kiinni valtionbudjetin ylimäärärahoista.

Lisäksi Karjalan Kielen Seuran taloudelliset vaikeudet herättävät kysymyksen siitä, onko tätä vähäistäkään summaa käytetty kyllin demokraattisesti tai asiantuntevasti.

Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša ry vetoaa hallitukseen ja kunnioittaen vaatii muutosta, sillä kielenelvytyksen kannalta tämänhetkinen tilanne on sietämätön.

Uhanalaista kieltä ei pelasteta eduskunnan ylijäämärahoilla, ja elvytystoiminnan pitkäjänteinen suunnittelu on hankalaa, kun rahoitus myönnetään vuodeksi kerrallaan. Lisäksi on selvää, ettei elvytysrahan ohjaaminen yksittäiselle yhdistykselle palvele koko kieliyhteisöä.

Suomessa asuvien karjalankielisten tarpeita vastaisikin paljon paremmin institutionalisoitu, riittävää ja jatkuvaa rahoitusta saava elvytysohjelma, jonka toimintaa ohjailisivat kielenelvytyksen ammattilaiset ja karjalankieliset itse.

Toimivan elvytysohjelman lisäksi karjalan kielen tulee vihdoin saada laillinen asema.

Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin on ihmisoikeus, joka ei Suomessa asuvien karjalankielisten kohdalla toteudu. Vaadimme, että karjalan kieli kirjataan muiden kotoperäisten vähemmistökielten tavoin perustuslakiin, minkä lisäksi tulee laatia erillinen karjalan kielilaki.

Me nuoret olemme heränneet rakkauteemme karjalan kieleen ja kulttuuriin tilanteessa, jossa kielenelvytystä ja järjestötoimintaa varjostavat jatkuvat skandaalit ja puolijulkiset riidat. Tilanne on kielen tulevaisuuden kannalta epäedullinen, eikä viimeaikainen kehitys ole ollut yksinomaan positiivista. Me emme voi kuin työskennellä valoisamman, demokraattisemman tulevaisuuden eteen, mutta vapaaehtoisten aktivistien lisäksi tilanne vaatii toimia myös päättäjiltä. Nyt on korkea aika.

Kommentoi

Hae Heilistä