Julkaistu    |  Päivitetty 
Anne Vänskä

Ironinen arkivarmuusvarasto

Pieni Suomemme näyttää kynsiään parasta aikaa. Kynsiä kiillotellaan mielestäni ennen kaikkea meille itsellemme, ei yksin ulkovaltoihin päin. Testattujen koronatartuntojen määrä on ollut kasvultaan melko maltillista, onneksi. Wc-paperin ja ruokatarvikkeiden riittävyydellä kauppojen hyllyillä voi vain kisata myymäläkohtaisesti.

Kuinka moni meistä kuluttajista kuitenkaan huomaa ironiaa tilanteessa? Samalla, kun tyhjennämme kuivaelintarvikkeet kauppojen hyllystä vain saadaksemme yllättäen jo huomenna täydennystä niihin samoihin hyllyihin, unohdamme täysin sen tosiasian, että näin ei voisi olla ilman kotimaista tuotantoa.

Suomalaiset viljelijät ja tuottajat tekevät vuosikymmenestä toiseen töitä pitkäjänteisesti. Sää- ja suhdanneriskit katetaan omasta selkänahasta. Näin myös kotimainen jatkojalostus. Suurin osa näistä toimijoista on pk-yrityksiin luettavia, pääkaupunkiseudun ulkopuolella toimivia, harvaanasuttujen alueiden kärkiyrityksiä: yrittäjät, omistajat ja henkilöstö ovat oman alueensa soihdunkantajia. He tekevät elintarvikkeita koko Suomelle sydämellä. Näistä yrityksistä suuri osa käyttää vain ja ainoastaan kotimaisia raaka-aineita, kuten mekin.

Pelkään pahoin, että kun nykyinen epidemiakriisi helpottaa parissa kuukaudessa, vie se mukanaan myös kansakunnan muistin. Kauppojemme hyllyt eivät täyty kriisiaikoina nopeasti, mikäli emme yhdessä pidä huolta siitä, että kriisittöminä aikoina haluamme kauppojen hyllyiltä säännöllisesti näitä samoja, kotimaisia, siis kokonaan kotimaisia ja puhtaita tuotteita. Pyhä ja puhdas ei voi olla vain silloin, kun on hätä.

Kommentoi

Hae Heilistä