Julkaistu    |  Päivitetty 
Sirpa Hiltunen

Pelon ilmapiiri vie toisen luo

Pelko tarttuu ihmisestä toiseen valtavalla nopeudella. Ihminen alkaa suojautumaan, kun näkee toisen suojautuvan. Me ihmiset olemme taipuvaisia joukkoilmiöihin ja koemme hyvin nopeasti, että pitää huolehtia omasta osasta, kun kerta toinenkin niin tekee, ettei vain jäisi vaille. Monenlaista hamstrausta on nähty viime aikoina kauppojen hyllyjen ammottaessa tyhjyyttään notkumisen sijaan. Ihminen on aloittanut varustautumisen pahimpaan. Hauskojakin ulottuvuuksia tällainen hamstraus on saanut aikaiseksi, koska onhan se vähän huvittavaakin, miten paljon satsataan esimerkiksi vessapaperiin.

Mutta pelolla on myös toinen puolensa. Samalla, kun se etenee, syntyy toisenlainen ilmiö, joka myös leviää ihmisestä toiseen. Ihminen on luotu sosiaaliseksi yksilöksi ja hyvin nopeasti hän alkaa kaipaamaan toisen ihmisen yhteyteen. Tämä johtaa välttämättä siihen, että katse ainakin osittain kääntyy itsestä toisen ihmisen puoleen ja ajatukset siihen, kuinka tuo toinen voi.

Siellä täällä maailmalla ja Suomessakin on kuultavissa sekä nähtävissä toimintaa, jossa on herätty auttamaan kanssaihmisiä. Vanhukset, jotka ovat haavoittuvassa asemassa liikkeellä olevan viruksen takia, ja joutuneet siksi sulkeutumaan koteihinsa, ovat saattaneet saada ystävällisen yhteydenoton tuntemattomalta, joka lupaa tuoda ruokaa tai muuta tarvittavaa oven taakse.

Naapuriapuarinkejä perustetaan ja kaupat joustavat aukioloissaan, jotta he, jotka ovat alttiimpia sairastumiselle, voisivat turvallisesti tehdä välttämättömät ostoksensa.

Ja varmasti paljon muuta vastaavaa toimintaa on vireillä, vaikkei siitä tietäisi tai kuulisi.

Ehkä sillä, mikä tuntuu pysäyttävän koko maailman ja aiheuttavan hallitsemattomuuden tunnetta, on myös toinen puolensa, joka muuttaa ilmapiiriä itsekkäästä yhteisöllisempään. Puoli, joka auttaa oivaltamaan, että yhdessä olemme vahvempia, että yksin ei kukaan halua täällä elää. Puoli, jonka myötä näkee, että tarvitsemme toinen toisiamme ja voimme ihan jokainen myös jollain tavalla auttaa.

Presidenttiä mukaillen, vaikka joudumme ottamaan fyysistä etäisyyttä, voimme kaikki edistää henkistä läheisyyttä. Joskus se on ystävällinen yhteydenotto vähän tuntemattomampaankin, joskus ihan konkreettista auttamista, vaikka ei kosketusetäisyydellä oltaisikaan. Itse uskon, että tässä kaikessa epävarmuudessa on kätkettynä myös jotain hyvää, joka viriää. Ja myös siihen, että aina on toivoa.

Kommentoi

Hae Heilistä