Julkaistu    |  Päivitetty 
Merja Mäkisalo-Ropponen

Vammaisten oikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä

Suomi on ratifioinut kesäkuussa 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, jonka tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Sopimuksessa asetetaan sopimusvaltioille velvoite toteuttaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus täysimääräisesti kattaen kaikki elämänalueet.

Vammaiselle omannäköisen elämän toteutuminen voi edellyttää esimerkiksi oikeutta tulkkauspalveluun, henkilökohtaiseen avustajaan ja kuljetuspalveluun. Vammaispalveluissa ei ole kyse ylimääräisestä lisäpalvelusta tai harkinnanvaraisista etuuksista, vaan lailla turvatusta oikeudesta yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa.

Näillä palveluilla varmistetaan, että vammainen henkilö voi elää yhdenvertaisesti muiden kanssa, käydä töissä ja ansaita rahaa sekä osallistua harrastuksiin ja haluamiinsa tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Vammaisten oikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä vaan ihmisoikeuksia.

Keskeisimpiä edellytyksiä vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumiselle, ja yhdenvertaisuuden takaamiselle ovat esteettömyys ja palvelujen saavutettavuus. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on todennut, että Suomi on vielä pitkälti esteellinen ja rakennettu vammattomille ihmisille. Esteellinen ympäristö syrjii vammaisia. Myös eduskunnan oikeusasiamies on havainnut toistuvasti vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa ongelmia.

YK:n vammaissopimuksen määräykset edellyttävät, että kaikissa vammaisia koskevissa asioissa vammaiset henkilöt otetaan mukaan heitä koskevien asioiden suunnitteluun ja heitä koskevaan päätöksentekoon.

Tämä tarkoittaa myös vammaisneuvostojen ja kokemusasiantuntijoiden parempaa hyödyntämistä.

Vammaisten oikeuksien neuvottelukunta, VANE, lähetti helmikuussa kunnille kirjeen, jossa muistutetaan vammaisten henkilöiden osallistumisen tärkeydestä kunnalliseen päätöksentekoon. Toivon, että kaikissa kunnissa paneudutaan tämän kirjeen viestiin. Siinä korostetaan muun muassa, että vammaisten henkilöiden osallistuminen heitä koskevaan päätöksentekoon merkitsee positiivista erityiskohtelua, jolla heidät saatetaan tosiasiallisesti yhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa. Eri vammaisjärjestöjen jäseniä tulisikin rohkaista kuntavaaliehdokkaiksi ja luottamustehtäviin.

Se olisi hyvä tapa saada vammaispolitiikka osaksi kuntapolitiikkaa ja vammaisten ääni paremmin kuuluville.

Kommentoi

Hae Heilistä