Julkaistu    |  Päivitetty 
Ritva Mikkilä

Äitiyshuoltoa 50-luvun Liperissä

Tänä päivänä aiheuttaa huolta jatkuvasti laskeva syntyvyys. Toisin oli 50-luvulla, jolloin minä olen syntynyt 8-päisen lapsilauman vanhimpana.

Silloin lapsia syntyi kuin sieniä sateella – perheet olivat suuria. 8–12 lasta oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Ihan kuin luonto olisi korvannut lasten muodossa sodassa menetetyt kansalaiset.

Perheen isät olivat monesti sodassa hermonsa menettäneitä ammattimiehiä. He rakensivat perheilleen koteja muun työn ohessa. Äidit olivat todella kotiäitejä – lähes jatkuvasti raskaana ja kaikessa he olivat lastensa ja miehensä tukena.

Olen syntynyt 1952. Se oli hieno vuosi syntyä, olihan Suomessa olympialaiset ja Muhoksen Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi. Vaikka olin vielä pieni, mieleeni muistuu, kuinka lapsiasioita hoidettiin Liperin kunnassa Viinijärven kylässä, missä oli meidän perheen koti.

Lapsen mieli tajusi, että jotain on tapahtumassa, kun kotiin tuotiin iso ruskea laatikko. Siinä laatikossa oli kaikkea vauvalle tarpeellista alkaen potkupuvusta huvituttiin. Pakkauksessa oli myös äidille tarpeellisia asioita kuten esimerkiksi terveyssiteitä.

Pian laatikon ilmestymisen jälkeen ilmestyi isän hälyttämänä kylän kätilö, Kontkalan Miina.

Lapsia syntyi kotona ja silloin Miinaa tarvittiin. Hän oli tavattoman kookas hymytön nainen. Kun hän tuli virkalaukkunsa kanssa niin hän järjesteli isommat lapset naapuriin synnytyksen ajaksi.

Ainakin meidän isä haihtui kuin ”pieru saharaan” niin kuin meillä päin tavattiin sanoa pikaisesta livahtamisesta.

Kun uusi vauva oli maailmassa, Miina viuhtoi isälle merkin,että voi tulla katsomaan tulokasta. Isä hiipikin vielä pelokkaan kalpeana tutustumaan uuteen perheenjäseneen.

Sitten koitti arki ja avuksi saapui kunnallinen kodinhoitaja. Heillä oli vihreä mekko ja pikkuruudullinen essu ja virkamerkki rinnassa. He sananmukaisesti hoisivat kotia – huolehtivat synnyttäneestä äidistä, valmistivat ruokaa isommille sisaruksille ja tietenkin huolehtivat myös kodin puhtaudesta. Näin äiti ja vauva saivat vähän omaa aikaa syntymän jälkeen.

Hienosti toimi myös lääkäripalvelut Viinijärvellä. Kunnanlääkärinä toimi Osmo Kaipainen. Hän teki kotikäyntejä ja kävi esimerkiksi rokottamassa suurten perheiden lapset heidän kotona. Muusta terveydenhoidosta vastasi terveyssisar Hoffren jolla oli asemapaikka Viinijärven aseman vieressä. Hän oli myös lähes jatkuvasti kyläläisten tavoitettavissa.

Tällaista oli lapsiäiti-huolto 50–60-luvulla Liperin kunnassa Viinijärven kylässä. Vaikka sanotaan että aika kultaa muistot niin mielestäni perusasiat olivat silloin hyvin.

En malta olla lisäämättä kylän turvallisuuden takaajaa. Suurikokoinen karjalaissyntyinen Paavo Räbinä toimi kylän konstaapelina. Hänellä oli hyvä ote kyläläisiin – hän tunsi kaikki kaverit, ja jos joku yritti lain vastaista irtiottoa niin Paavo totesi ”Ga, jos et uso niin putkua siulle”. Se yleensä riitti.

Kommentoi

Hae Heilistä